Aloitin vihdoin lukemaan monen suosittelemaa Yösyöttö kirjaa. Viskasin sen viime viikonloppuna ruokaostosten sekaan ison irtokarkkipussin kanssa. Nyt olen tämän viikon aikana lukenut melkein koko kirjan. Ihan huikea! Kiitos suosittelijoille. Alkuun pidin kirjaa lähinnä ahdistavana, mutta onneksi annoin mahdollisuuden ja jatkoin lukemista. Harvinaisen moneen asiaan tullut jo kirjassa samaistuttua. Teletappien täytyy olla vitsi!
Saan tällä hetkellä olla seuraamassa pojan touhuja silmä kovana, jokaikinen nanosekuntti. Milloin mässytetään suihkusaippuaa, milloin on kädet ja pää vessanpytyssä ja milloin juostaan suoraan päin pöytää. Jatkuva juokseminen ja maailman ihmettely vie meidän molempien energiat ja vuorotellen kiukutellaan toisillemme väsymystä ja/tai tylsistymistä. Salama on maailman rakkain ja hetket hänen kanssaan arvokkaimpia mitä koskaan olen elämässä kokenut, mutta voi taivas kyllä vauva-arki on välillä ihan jäätävän tylsää!! Minun on vaikea innostua teletapeista tai palikkojen heittelystä. Kylvetys on tähän asti ollut meidän päivän lempparipuuha, mutta nyt sekään ei malta pitää poikaa enää paikallaan muutamaa minuuttia kauempaa.
Hampaitakin taidetaan taas tehdä. Pientä kitinää on pitkin päivää. Hampaita on nyt yhteensä kahdeksan. Kävelemään oppimisen jälkeen myös ruokailuhetket ovat erilaisia, kuin ennen. Mikään ei jaksa kiinnostaa ja syöttötuoli on pojan pahin mahdollinen vihollinen.
Vaikka arjen pyöritys on tällä hetkellä tosi tavallista ja rutiinien ympärillä pyörivää, niin voi taivas on omat energiat vähissä. Minä vielä ihan aluksi kuvittelin, että kolmen kuukauden iässä helpottaa!:D Nythän se härdelli vasta alkaakin. Samaan aikaan olen super ylpeä rakkaasta taivasta vauvasta, mutta samalla mietin, että olisihan tuo kävelemään oppiminen voinut odottaa vielä edes vähän aikaa.
Mainitsin Ig storyn puolella muutama päivä sitten saamattomuudesta johtuvasta ahdistavasta olosta. Sain valtavasti kommentteja muilta samoin ajattelevilta. Äitiydessä ja lapsen hoitamisessa tosiaan tärkeää on olla armollinen itseään kohtaa. Muistuttaa, että välillä on ok ottaa iisimmin. Mutta mitä jos aina ottaa iisimmin??? Tekevälle ihmiselle on ihan järkyttävän vaikeaa hyväksi oma rajallisuus ja jaksaminen. Saan itse virtaa ja energiaa juuri siitä, että saan asioita aikaan ja teen. Yhtäkkiä homma onkin mennyt ihan päälaelleen ja pienenkin asian valmiiksi tekeminen voi olla valtavien ponnistusten takana. On aika isoja muutoksia omalle mielelle lähteä ymmärtämään sitä, että voi olla tosi kivaa vaikkei saisi yhtään mitään aikaiseksi..
Saamattomuus aiheuttaa itselläni helposti kärttyisyyttä ja ahdistusta. Kaikki ottaa päähän ja varsinkin tekemättömät asiat. Sitten, kun olisi aikaa tehdä hommat valmiiksi niin ärsytys on jo noussut niin isoihin lukemiin, että ei saa enää senkään takia mitään aikaiseksi. Melkoinen noidankehä.
Viime aikoina olenkin purkanut omaa ärsytystä todella tehokkaasti Eetulle, mikä sekin on tosi epäreilua. Inhoan itse muiden syyttelyä ja sitä, että valitetaan asioista eikä kuitenkaan tehdä niiden eteen mitään. Nyt huomaan syyllistyväni itse tähän huomattavasti useammin, kuin haluaisin.
Haluan olla energinen, aikaansaava ja ratkaisukeskeinen. Jos joku asia ottaa nuppiin, niin sille pitää tehdä jotain. On ihan turha jäädä tuleen makaamaan ja verhoutua itsesääliin.
Olenkin tehnyt nyt useampia päätöksiä sen eteen, että voisin katsoa arkea erilaisten lasien läpi. Eihän mikään muutu yhdessä yössä, mutta niinkuin sanottu itselleni on tärkeää se, että ainakin yritän pohtia mitä voisin tehdä toisin. Aloinkin vasta käymään ratkaisukeskeisessä terapiassa ja kerran jälkeen tuli jo mahtava fiilis. Suosittelen tosi lämpimästi kaikille. Omien ajatusten purkaminen ulkopuoliselle tekee hyvää ihan jokaiselle.
Nyt toivottelen mitä mahtavinta viikonloppua kaikille. Me nautiskellaan Teletapeista ja auringosta tämä perjantai. Illalla tilataan nimppari-illallinen kotiin ja vietetään parisuhdeaikaa, kun poika simahtaa. ♥
