Lapset

Luulin joskus, että lapsen uhmaikä on jotain mikä kestää muutaman kuukauden, mutta nyt tarkemmin ajateltuna taidan olla itse elänyt jonkinlaista uhmaikää koko elämäni. :D Sama lienee edessä meidän perheen pienimmällä. Lionelilla on niin valtavan suuri omatahto ja päättäväisyys, että välillä saa hikikarpaloita pyyhkiä otsalta. Uhmaiän loppumisesta ei ole näin reilu kolmen vuoden jälkeen tietoakaan ja se alkoi jo vuoden ikäisenä.

Olen huomannut, että parempi pitää kiinni 99% kaikesta mitä päättää, koska jos antaa liikaa periksi, kostautuu se suuresti myöhemmin.

Helpommin kuitenkin sanottu, kuin tehty, kun toinen katsoo koiranpentusilmillään ja sanoo “Äiti sä olet niin ihana”. ;D Miten nämä pienet osaakin olla niin filmitähtiä jo parin vuoden iässä?!

Ei, mutta oikein rehellisiä kun ollaan, niin nämä uhmailut ja tahtotaistelut ovat ottaneet toisinaan koville. Aika monesti on itkupotkuraivareita koettu koko perhe. Saatan itse (tosi aikuismaisesti) ovet paukkuen sulkeutua makkariin ja sanoa Eetulle, että hoida sinä, mulla hajoaa pää.. :’D Mutta silti tai juuri SIKSI olen niin kiitollinen niistäkin kaikista hetkistä. Lapsi opettaa ihan valtavasti kaikilla omilla tavoillaan ja metkuillaan vanhempia enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. On paljon missä voisin itse ottaa oppia Lionelista. On myös ok, että vanhemmillakin on omat rajansa ja kaikkea ei jaksa eikä tarvitse sietää. Kaikista erimielisyyksistä ja vaikeista keskusteluista päästään aina vähän pidemmälle elämän opintiellä.

Kaikki maailman murheet tuntuu just sillä hetkellä ihan mitättömiltä, kun keskustellaan jostain 3 vuotiaalle erittäin tärkeästä asiasta. Rakastan sitä. Lapsen kyky elää hetkessä on kadehdittavan upeaa. Reilu kolmen vanhalla alkaa myös olla aivan huikea huumorintaju.

Ihanaa, että saadaan pitää lainassa tätä kultakimpaletta, joka opettaa elämästä ja rakkaudesta maailman äärettömyyksiin asti.

Vauvavuonna muistan itkeneeni sitä, että miten tulen pärjäämään seuraavat kolme pitkää vuotta, kun kaikki aina sanovat, että kolmen vuoden jälkeen vasta helpottaa. Nyt kolmen vuoden jälkeen mietin vain, että miksi, oi miksi nämä kolme upeaa ja korvaamatonta vuotta meni niin nopeasti?

Pictures, Eetu Visuri / edited by me

Meidän rakas ihana Lionel on jo kolme vuotta!! Täällä blogissa Lionelin kuvat ovat vauvavuoden jälkeen vähentyneet, mutta puhelimen kuvagalleria on täynnä kuvia tästä rakkauspakkauksesta. Nyt otettiin pieni kuvaussessio kolmen vuoden virstapylvään kunniaksi ja halusin ehdottomasti jakaa kuvat muistoksi myös tänne blogin puolelle. ♥

Meneväisen pikkupojan perässä kuvaaminen on puhelimella huomattavasti helpompaa, kuin järkkärin kanssa. Tosin rakastamme molemmat paljon kuvaamista, joten kuvaussessioita on otettava jatkossa useammin.

Pikkumies kasvaa niin kovaa vauhtia, että kuvista on ihana saada muistoja kustakin ikävaiheesta.  Nyt heinäkuun viimeinen päivä juhlittiin Lionelin 3-vuotissynttäreitä! :)

Tällä hetkellä Lionel on tosi taitava kiipeilemään ja puhuu myös erittäin monipuolisesti ja osaa paljon vaikeitakin sanoja. On ihanaa, kun voidaan puhua asioista niin, että kaikki ymmärtää mistä on kyse. On ollut ihan huikeaa seurata tämän pienen miehen kehitystä ja taitojen monipuolistumista.

Lionel on myös tosi sympaattinen ja ystävällinen kaikille ympärillä oleville. Kaikille heilutellaan ja moikataan. Ristiriitatilanteissa ollaan opeteltu myös pyytämään anteeksi. Toisinaan tunteet kyllä kuohuu paljonkin ja itkut saattaa välillä olla vuolaita (niin äidillä, kuin pojallakin:D)

Lionel on äärimmäisen empaattinen ja on aina auttamassa ja halimassa tilanteen tullen. Meillä hukutaankin haleihin ja pusuihin. Siitä äiti on erityisen onnellinen.

Meidän maailman rakkain ja ihanin Lionel. Olen niin kiitollinen, että olemme saaneet juuri sinut meidän elämään. ♥