Niin tuntuu taas palanneen levottomat yöt. Tai no en tiedä onko ne missään vaiheessa olleet poissakaan. Vauvat on tosi erilaisia ja niin ollaan me äiditkin. Juuri puhuimme hiljattain äitiystävien kanssa siitä miten erilailla vauvat nukkuvat. Yhden vauva nukkuu vieressä ihan hiiren hiljaa ja herää vain välillä syömään. Toisen vauva taas pitää sen päivän meteliä unissaan läpi yön. Meillä kuulutaan selvästi jälkimmäiseen pöhinäheimoon ja siihen, kun vielä yhdistää todella herkkäunisen äidin niin avot! Välillä öisin tulee epätodellinen olo, että selviänkö tästä väsymyksestä… :D Ihmeen hyvin sitä kuitenkin pärjää ja kaipa kaikki hormoonit auttaa jaksamaan väsymyksestä huolimatta ihan hyvin.
Viime yönä herättiin taas syömään monen monta kertaa ja syöttöjen välissä koitettiin vaihtaa asentoa oloa helpottaakseen. Arvon itsekseni yöllä onko mahassa ilmaa vai onko pojalla nälkä vai jotain muuta. Aamulla puhuinkin Eetun kanssa, että suurin ongelma taitaa olla meidän tapauksessa siinä, että minä äitinä olen vaan ihan järjettömän herkkä vastaamaan pienimpäänkin tuhinaan. Joskus voisi olla parempi antaa olla? Jokaiseen tuhinaan ei varmasti tarvitse tarttua ja olla siirtämässä vauvaa tai tarkistamassa tilannetta. Mutta perhana vieköön helpommin sanottu, kuin tehty.
Lueskelin Imetyksen tuki ry sivuilta nelikuisen yöhulinoista (vaikka meillä ollaan vielä kolmekuisia) ja sieltä sai taas hyvän muistutuksen siitä, että kyllä se maito riittää ja yöllä kelloon katsominen ja imetyskertojen laskeminen on aivan turhaa. Syyllistyn tuohon kellon vahtaamiseen itse aivan joka yö. Eikä se todellakaan auta yhtään asiaa!
Imettämisen suhteen olen onneksi tällä hetkellä itsevarma. Imetysohjaaja kotikäynnillä– postauksessa kerroin, että hankittiin apua alun hankaluuksiin ja tuon jälkeen homma on sujunut varsin hyvin, eikä imetystä tulee enää stressattua. Teen vielä erillisen “imetyskuulumisia” postauksen myöhemmin. Nyt imetys on ihanaa ja todella tärkeää yhteistä aikaa. Olen kyllä edelleen mielettömän kiitollinen, että päätettiin pyytää apua hyvissä ajoin. Ilman apua olisin todennäköisesti aika nopeasti ollut itse henkisesti todella loppu. Nyt jaksan yöheräämisetkin paljon paremmin, kun ei tarvitse kikkailla rintakumien kanssa ja ne karmeat D-MER– ajatuksetkin on jäänyt täysin pois.
Nyt siis pohditaan sitä miten tämä mama saisi edes vähän paremmin nukuttua.. Monilla auttaa, kun siirtää vauvan nukkumaan omaan huoneeseen, mutta meillä pienessä kodissa se on aika hankalaa. Myönnän myös, että kävisin varmaan vieläkin useammin tarkistamassa onko kaikki ok, jos mini olisi eri huoneessa :D Eli ei tästä päästä puuta paljon pidemmälle…. Pitää vaan asennoitua sillä ajatuksella, että vauva-aika menee oikeasti tosi nopeasti ja kyllä niitä paremmin nukuttuja öitä vielä joskus hamassa tulevaisuudessa saa niin paljon, että ehtii taas ikävöidä yösyöttöjä;)
Miten siellä muiden yöt sujuu pikkuisten kanssa?? :) Vertaistuki on parastuki, joten kaikki hyvät ja huonotkin kokemukset otetaan lämmöllä vastaan <3 Toivottelen omalta osaltani tsemppiä kaikille muille kaltaisilleni herkkiksille ja myös niille, joilla vauvat ovat itkuisia. Siinä vasta jaksamista koetellaankin, kun pitää vielä pysyä pystyssä kanniskelemassa vauvaa. Muistuttelenkin itseäni aina yökoomassa, että camoon tämä on vielä iisiä – pieni väsymyksen tunne on vaan kestettävä!
Jumpsuit & Beanie, Gugguu (gifted)
