Browsing Category

Lifestyle

26.10.2018

30 kysymysta & 30 vastausta

Päätinpä minäkin tarttua blogeissa kiertäneeseen suosittuun 30 kysymystä & 30 vastausta haasteeseen. Bloggaamisen kulta-aikoina näitä oli vaikka kuinka paljon, mutta nykyään paljon harvemmin. Tämän uusimman innostuksen taisi aloittaa kuvan kaunis Jenni taas uudelleen. Tuleeko mitään yllätyksiä? ;)

Avioliittoja

Yksi ja toivottavasti pysytään tässä.

Kihlauksia

Yksi.

Lapsia

Yksi rakas ihana Lionel.

Lemmikkejä

Minulla on ollut yksi ihana oma koira Donna Doberman aikuisena sekä lapsuudessa useampia pieniä kotieläimiä, kun asuimme maalla.

Leikkauksia

Kolme.

Tatuointeja

Yksi.

 

Lävistyksiä

Enää vain korvissa, mutta niiden lisäksi on ollut kaksi muuta lävistystä. Navassa ja kielessä!

Muuttoja

Omg, niin monta etten edes muista. Yli 20.

Ottanut lopputilin

Niitäkin on tullut otettua useampia, koska olen ollut niin monessa paikassa töissä. Potkuja en ole saanut kertaakaan. Olen työhistoriania aikana ehtinyt tehdä yhtä sun toista nuoresta yläasteikäisestä asti.

Ollut saaressa

Hmmmm. Matkustellessa on tullut käytyä erilaisilla saarilla monesti ja kaipa sitä Suomessakin on jollakin saarella joskus tullut piipahdettua.

Autosi

Käytämme nykyään Hertz vuokra-autoja. Yleensä Volvo merkkistä.

Ollut lentokoneessa

Todella monta kertaa.

Onko joku itkenyt vuoksesi

On varmasti useampikin.

Ollut rakastunut

Nuorena teininä varmasti viikottain, mutta syvästi olen rakastunut kerran ja saan olla kiitollinen siitä, että tuo rakastumisen kohde on rinnallani aviopuolisona. Tiesin heti, että menen tämän miehen kanssa naimisiin.

Ollut ambulanssissa

En kertaakaan.

Luistellut

Useasti, mutta huonolla menestyksellä.

Surfannut

Muutaman kerran 2015 Aasiassa asuessamme!

Ollut risteilyllä

Monesti, mutta kerran olen ollut mukana laivaonnettomuudessa 1994 Sally Albatrossin joutuessa karille. Onneksi en ollut seuraavana vuorossa olleessa Estoniassa. Pelkään edelleen laivoja kuollakseni.

Ajanut moottoripyörällä

En ole ajanut, mutta olen ollut kyydissä. Eetu omisti meidän suhteen alkuaikoina moottoripyörän.

Ratsastanut hevosella

Monta monta kertaa. Olen heppahullu henkeen ja vereen.

Lähes kuollut

En ole onneksi ollut lähellä kuolemaa, vaikka aikamoisiin vaaratilanteisiin olen elämäni aikana monesti joutunut.

Ollut sairaalassa

Useamman kerran. Viimeksi synnyttäessäni Lionelin.

Suosikkihedelmä

Banaani ja mango. Ja Durian jos asuisin vielä Aasiassa. Nam!

Aamu vai ilta

AAMU!!!!

Lempiväri

Musta, valkoinen, beige ja harmaa… :D

Viimeisin puhelu

Äidin kanssa aamulla.

Viimeisin viesti

Pikkuveljen kanssa: Palataanko tähän viel. Ollaan nyt lauantaina tulossa helsinkii

Kahvi vai tee

Haluaisin sanoa tee, mutta sanon kahvi

Kissa vai koira

Koira

Paras vuodenaika

Kesä

Jos joku ei vielä ole tätä tehnyt niin laittakaahan toteutukseen! :)

Kuvat on otettu ennen kuin lähdimme ystäviemme häihin. Viimeinen kuva on todellisuus siitä, miten meidän yhteiskuvat 99%:sti menee… :D

24.10.2018

Irti kirjoitusblokista

Kirjailijat kokee työssään ajoittain kirjoitusblokkia ja veikkaan, että niin kokee myös suurinosa meistä bloggaajista ja sisällöntuottajista. Välillä tuntuu, että juttua riittäisi ennemmän, kuin ehtii kirjoittaa, mutta sanojen tuottaminen tekstin muotoon on vaan vaikeaa.

Jäin pohtimaan mikä  ajaa kirjoitusblokkiin? Onko se ajanpuute, kärsimättömyys, väsymys vai onko kuitenkin kaiken takana pelko siitä, ettei olekaan riittävän hyvä? Sosiaalisenmedian kentässä suorispaineet nousee välillä taivaisiin, jos erehtyy liikaa vertaamaan itseään muihin. Laatu ei ole pelkästään kuvien saralla priimaa vaan myös teksti hipoo toisinaan monilla menestysromaanien tasoa.

Blogien sijaan ollaan päivittäisessä somekuluttamisessa myös siirrytty paljon Instagramin puolelle, jossa jutut ovat lyhyitä. Helposti ajattelee, että jos blogiin kirjoittaa jotain, pitää sen olla tosi spektaakkelimaista, vaikka eihän sen tarvitse olla, eihän?

Vaikka blogin kirjoittamista on takana monta vuotta (melkein kymmenen:O), tulee silti (tai siksi) aina säännöllisesti hetkiä kun oma luovuus on miinuksella. Minulle kuvien ottaminen on helppoa, mutta kirjoittaminen sen sijaan se kohta, jossa huomaan ensimmäisenä oman väsymisen. Teksti ei meinaa tulla ei sitten millään, ellei ole selkeästi jotain sanottavaa. Kuulumisten kirjoittaminen tuntuu toisinaan vastenmieliselle, eikä lauseisiin tahdo tulla päätä eikä häntää.

Päätin nyt kaikkien ohjeiden mukaisesti tarttua kirjoitusblokkia sillä millä sen luvataan lähteä, eli kirjoittamalla. Nyt sitten kirjoitin siitä miten ei kirjoittamisesta meinaa tulla mitään… :D

Toiset sanovat, että pitäisi kirjoittaa jokaikinen päivä, jotta teksti tulee luonnollisemmin. Kaikkea ei tarvitse julkaista, mutta kunhan kirjoittaa. Olen monesti vakuuttanut itselleni aloittavani jokapäiväisen kirjoittamisen, mutta vielä en ole päässyt tavoitteeseeni. Sen sijaan nykyisin luen kyllä joka päivä ainakin vähän kirjoja. Miten saisin vielä kirjoittamisen rutiiniksi?

Kirjoittaminen vaatii itselläni aina tosi tarkan ajan ja fiiliksen. Pitää olla hiljaista, ei saa olla nälkä, en saa olla liian väsynyt, positiiivinen fiilis on plussaa, eikä missään nimessä saa olla kiire. Pitäisi päästää irti näistä uskomuksista ja vain aloittaa kirjoittamaan- jokaikinen päivä. Ihan sama millaista potaskaa suotaa, kunhan kirjoittaa.

Onko siellä kirjoittajia, joilla olisi tähän aiheen jakaa hyviä vinkkejä?

Kuvat, Carita Alfthan/ editointi minä