Liikunta jossain muodossa on aina ollut osa minun elämääni. Pikkutyttönä ratsastin ja yleisurheilin. Teininä pelasin lentopalloa. Aikuisuuden kynnyksellä aloin itse ohjata erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja innostuin salilla käymisestä. Nykyään liikunta on tapa purkaa stressiä. Rakkaimpia lajeja on juoksu ja jooga.
Vaikka liikunta on minulle yksi arjen tärkeimmistä asioista ei se silti ole aina niin helppoa. Liikunnan vastustaminen on myös osa omaa arkeani. On niitä päiviä, kun ei yksinkertaisesti huvita yhtään. Vielä pari vuotta sitten toistin itselleni matraa: en ole aamuihminen, en koskaan onnistu lähtemään aamulla lenkille. Nykyään harvinaisempaa on, etten lähde aamulla lenkille.
“En ole aamuihminen” mantrani oli vain tekosyy omalle laiskuudelleni. Tällaiset asiat ovat kiinni omasta päästä ja omasta päätöksestä. Yhtenä iltana päätin, että perkele minähän olen aamuihminen. Nykyään rakastan herätä aikaisin aamulla. Lukea ensin jotain itseäni kehittävää ja sen jälkeen lähteä lenkille. Kaikki lähtee omista ajatuksistani. Nykyään käytän aamulenkin myös hyväksi opiskelun suhteen ja kuuntelen myös lenkin ajan jotain, mistä opin uutta. Kukaan muu ei lähde lenkille minun puolestani, eikä kukaan muu voi saada omaa oloani niin energiseksi, kuin minä itse. On luonnollista, ettei aina huvita. Eikä aina tarvitsekaan huvittaa. Joskus on myös ok vaan olla. Mutta, jos “on ok vaan olla” muuttuu tavaksi kannattaa katsoa peiliin ja kysyä millaisia tekosyitä asettaa oman hyvinvoinnin edelle.
Ole siis tarkka millaista mantraa kerrot itsellesi.
Joskus saatamme myös unohtaa millainen siunaus liikkuvuus ja liikuntakyky meille on. Seuraavaksi, kun aamulla olet painamassa torkkua ja kiroat sadetta ulkona muistuta itseäsi siitä millainen lahja sinulla on, kun voit laittaa lenkkarit jalkaan ja voit kävellä tai juosta.
Pants, Casall (maailman parhaimmat pökät!!!)* // Top, Drop Of Mindfulness* // Jacket, Adidas* (giveaway*/adlinks)
Energistä ja mahtavaa keskiviikkoa kaikki murut <3
