Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on aina haastavaa. Se tuttu ja turvallinen mukavuusalue on vaan niin, no kyllähän kaikki tietää, mukava! Ymmärrän sen, että kehittyäkseen pitää aina uskaltaa kurottaa vähän pidemmälle ja tehdä asioita, jotka eivät tunnu aina niin mukavilta. Helposti sitä silti jää rullaamaan siihen omaan tuttuun ja turvalliseen mukavuusalueeseen.
Nyt olen päättänyt kääntää kelkan. Tänä vuonna opettelen menemään entistä useammin ja entistä enemmän oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Sillä joka kerta itseni ylittäessä suorastaan huudan itselleni, että muista tämä tunne jatkossakin! Vasta oman mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuu se taika!
Sanoista tekoihin ja suoraan asiaan. Eilen tein lähempää tuttavuutta oman epämukavuusalueeni kanssa, kun osallistuin uuden ystäväni Johannan kanssa Krakovan CrossFitt salilla pidettävään WOD1 tunnille. Olen monta vuotta jo katsellut, kun niin moni on kehunut ja innostunut kyseistä lajista, mutten ikinä ole saanut edes pientä intoa kokeilla sitä. Olen kyllä silmät pyöreinä ihastellut mm. upean turkulaisen Nean kehitystä lajissa instan ja facebookin välityksellä, mutta siltikään en ole ajatellut, että tuo laji voisi olla se mun juttu.
Mutta niin taas kävi, että ajatukset ja ennakkoluulot osoittautui vääriksi. Eilinen tunti oli jotain niin järjettömän kivaa ja hauskaa, ettei riitä mulla ylistyssanat tähän kuvaamaan fiilistä tunnilla tai sen jälkeen. En voisi olla kiitollisempi Johannalle, että hän sai houkuteltua minut kokeilemaan.
Tiedättekö, ennen tunnin alkua mietein varmaan kymmeneen kertaan, että laitan Johannalle viestiä, etten pääsekään. Jännittäjän mahani alkoi sattua niin kovin, etten ollut lainkaan varma pystynkö liikkumaan tunnilla lainkaan. Olen ohjannut monta vuotta erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja käynyt vaikka kuinka monella salilla, mutta tätä lajia kohtaan mulla oli vaan muodostunut aivan järjettömältä tuntuneita ennakkoluuloja ja myös pelkoja. Jotenkin ajattelin, etten mitenkään pysty selviytymään tunnista ja kaikki kova musiikki ja vauhti saa minut voimaan pahoin. Nämä luulot olivat ihan turhia.
Se on kyllä jännä miten ihminen kehittää omassa pienessä mielessään aivan typeriä pelkoja ja ajatuksia. Kun niille antaa useamman kerran vallan on todella vaikea lähteä kääntämään kelkkaa. Onneksi se ei kuitenkaan ole mahdotonta!!
Tämän CF kokeilun myötä haluan koko sydämestänni kannustaa teitä kaikkia oikeasti astumaan rohkeasti sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle avoimin mielin! Vaikka miten pelottaisi ja tuntuisi mahassa asti niin koskaan ei voi tietää mitä voi saavuttaa tai saada, kun uskaltaa edes yrittää.
