Pidempään blogia seuranneet muistanee, etten ole mikään hyötyliikunnan suuri rakastaja. Vaikka liikunta yleisesti on aina ollut iso ja tärkeä osa elämää, niin koskaan en ole tykännyt hyötyliikunnasta. Ihan hävettää myöntää, mutta aina mahdollisuuksien mukaan tämä laiskamato on käyttänyt autoa (RAKASTAN autoja) . Olen ollut onnekas, kun kärry on ollut alla aina siitä lähtien, kun sain ajokortin 18 kesäisenä. Tai onnekas ja onnekas… Ehkä sitä olisi oppinut tykkäämään siitä hyötyliikkunastakin ilman autoa;)
Nyt asiaan on vihdoin tullut muutos!
Jotenkin mua ihan naurattaa nämä mun “isot” muutokset elämässä. Niitä tulee tipoittain. Pikkuhiljaa muutan elämäntapoja ja koen, että saan koko ajan enemmän ja enemmän hyvää oloa ja tasapainoa pienten juttujen myötä.
Yksi iso muutos oli alkoholin lopettaminen. “Ei tippaakaan” elämä sopii omalle kropalleni ja mielelleni paremmin kuin hyvin. Elämä ilman ainuttakaan krapulaa ja alkoholin aiheuttamaa nuhaa (kyllä- NUHAA) on vaan jotain ihan parasta. Itse puristetut mehut ja smoothiet ovat myös miljoona kertaa parempia omille makunystyröilleni, kuin yksikään skumppa pumppa. Miten ihana on mennä pirskeisiin tai illanviettoon, kun ei tarvitse kuunnella keneltäkään jankutusta siitä, että ota nyt enemmän – miksi juot vain yhden? Absolutistin syitä ei edes kysellä! Olen ollut todella iloinen omasta päätöksestäni ja ennen kaikkea tosi yllättynyt siitä, että tätä päätöstä ei ole yksikään tuntematon tai tuttu kyseenalaistanut. Moni vähän tuntemattomampi on tainnut ajatellut, että olen kärsinyt alkoholismista ennen lopettamista:D Monissa kekkereissä olen myös ollut niin, että pois lähtiessäni ovat muut vieraat ihmetelleet miten voin ajaa autolla kotiin. Taidan siis valmiiksi olla hieman syntymähumalassa;)
Alkoholin lopettamisen lisäksi muutoksia on tapahtunut myös muissa jutuissa. Ikuisena aamuhirviönä aamulenkkien aloittaminen oli ehdottomasti yksi iso läpimurto onnellisempaan ja energisempään elämään. Vieläkin naurattaa ja ennen kaikkea ihmetyttää elämä ennen aamulenkkejä – eikä siitä ole edes kauan aikaa! Miten känkkäränkkä sitä tulikaan aamuisin oltua. Eetu vielä kaiken lisäksi rakastui muhun sellaisena:’D Taisin ensimmäiset pari viikkoa osata näytellä aamuisin vielä inhimillistä. Aamulenkkien tuoma energia, hyvä olo ja tyytyväisyys itseensä on vertaansa vailla. Asia jonka puolesta pitäisi liputtaa joka paikassa paljon enemmän.
Uusimpana muutoksena elämäntapoihin on nyt huomaamattaan hiipinyt tämä hyötyliikunta. Reissuissa tulee aina käveltyä ihan hullun paljon ja siitä olen aina tykännyt, enkä ole sitä edes ajatellut niinkään hyötyliikuntana. Tammikuussa alkanut Aasian matkamme on ollut yhtä kävelyä. KL:ään asettauduttuamme päivittäinen kävely on jatkunut ja hyötyliikuntaa tulee joka päivä moninkertainen määrä aikaisempaan Suomessa tulleeseen määrään verrattuna. Mikä parasta – olen rakastunut hyötyliikunnan tuomaan hyvään oloon. Sitä voi melkein verrata aamujumppaan. No okei ei ihan, mutta melkein. Tämä päivä todella koitti, että voin sanoa rakastavani hyötyliikuntaa. Vielä kolmisen kuukautta sitten olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt tämän neidon vannovan hyötyliikunnan nimeen.
Tiedättekö mikä on hyvä todiste siitä, että ajatusmaailma ihan oikeasti on muuttunut? Laitoin äidille viestiä viime viikolla, että meidän ihanan ja niin rakkaan Audin saa laittaa myyntiin!!!! :D Okei, kyllä kirpaisee ja kovaa, jos joku sen menee ostamaan, mutta pääsin henkisesti siihen pisteeseen ajatuksissa, että kyllä mä siellä Turun keskustassa pärjään mun ihanalla oranssilla Lumenen logolla varustetulla Jopallakin, jos pärjään hyvin jalkasin täällä KL:ssä;)
Idea postata blogiin tästä uudesta elämäntavasta hyötyliikunnan kannattajana lähti Yritys hankki työsuhdepolkupyörät – “Ihmiset ovat aamulla pirteämpiä” – jutusta, jonka rakas ystäväni Valpuri tänään linkitti facebookkiin. Ihan mahtavaa, että firma panostaa työntekijöiden hyvinvointiin ja kannustaa hyötyliikuntaan! Olisikin ihan mahtavaa, jos mahdollisimman monet yritykset ottaisivat tästä mallia. Valpuri itse on aina ollut yksi hyötyliikunnan (ja myös ekologisuuden!) suuri sanansaattaja. On tainnut jotain Valpurin toitotuksista jäädä omaankin takaraivoon, kun tämä autoilija on saatu näkemään asian toinen puoli. Vaadittiin vaan muutto pallon toiselle puolelle, että tajuan pointin;D
Työsuhdepolkupyörien lisäksi on paljon muitakin tapoja lisätä hyvinvointia ja energisyyttä työpaikoilla ja muutenkin arjessa. Erityisesti palaverien järjestäminen lenkkipolulla on mitä parhain keino saada työntekijöiden innovatiivisuus kukoistamaan. Monet tätä jo tekevätkin, mutta varmasti on vielä monia työpaikkoja, joissa pieni palaverihuone on ainut vaihtoehto. Pahimmassa tapauksessa on vielä muodostunut tapa tuoda kasallinen pullaa ja kakkua palavereihin tai taukotiloihin. Kuulostaako tutulta?
Pienillä muutoksilla saa paljon aikaan ja haluankin kannustaa kaikkia tekemään muutoksia yhdessä oman perheen, ystävien ja työkavereiden kanssa! :) Palavereihin ja taukotiloihin voi tuoda pullien sijasta hedelmiä, pähkinöitä tai vaikka kreikkalaista jogurttia ja hunajaa!:) Esimiehille voi ehdottaa palaverin järjestämistä ulkona kävellen. Tai mitä jos työpaikalle hankittaisiin tusina jumppapalloja ja palaveri keikuttaisiin pallojen päällä tasapainoillen?:)
Kannattaa keksiä itselleen jotain pieniä tavoitteita ja pitää listaa niitä varten. Itse rakastan listoja ja saan hurjasti motivaatiota, että pidän lukua niin treeneistä kuin syömisistäkin. Kaikille päiväkirjamainen asioiden ylös listaaminen sovi, mutta kannattaa ainakin kokeilla! Olen monesti lukenut, että ruokapäiväkirjan pitäjä syö kohtuullisemmin ja valitsee ruuat järkevämmin. Monet ajattelevat syövänsä terveellisesti ja riittävän paljon, mutta ruokapäiväkirjaa pidettyään havahtuvat, että korjattavaa löytyisi paljonkin. Monesti ruokapäiväkirja auttaa myös selvittämään pitkään vaivanneiden sairastelujen syitä. Ruokien lisäksi itse motivoidun hurjasti treenien listaamisesta. Yleensä suunnittelen muutaman kuukauden treenit suurinpiirtein kalenteriin ylös. Päivän päätteeksi alleviivaan aina tehdyt treenit ja teen tarvittavat muokkaukset. Yliviivaaminen tekemättömästä treenistä ei ole laisinkaan niin palkitsevaa, kuin vaaleanpunaiselle tussilla kauniisti alleviivattu hyvin tehty treeni!;) En todellakaan noudata orjallisesti omia treenisuunnitelmia tai laske gramman tarkkuudella kaloreita. Päätavoite on pitää motivaatio ja ennen kaikkea tietoisuus yllä.
Hyötyliikunnan motivoimiseen yksi parhaimmista keksinnöistä on näppärä Moves sovellus. Löysin vinkin Moves sovellukseen aikoinaan ihanasta ja inspiroivasta Start living your best life– blogista. Moves laskee automaattisesti päivän aikana kertyneet askeleet ja kilometrit. Päivässä 10 000:nen askeleen tavoite on ollut ennen itselleni lähes utopistinen ajatus, mutta nykyään on poikkeuksellisempaa, jos luku jää 8000:een.
Aktiivinen elämä yhdessä kunnon hikitreenien ja hyötyliikunnan kanssa on energisoivaa. Liikkuminen lisää hyvinvointia ihan älyttömästi ja se kuuluisi ehdottomasti olla osa ihan jokaista päivää. Oli se sitten kävelyä, juoksua, salitreeniä, joogaa tai venyttelyä. Mikäli on toimiva keho, siitä tulee olla kiitollinen, siitä pitää nauttia ja antaa sille mitä se kaipaa. Terveellistä ravintorikasta ruokaa ja liikuntaa JOKA PÄIVÄ <3
Puhuimme tänään puhelimessä tästä isoäitinikin kanssa. Hän käy päivittäin 3km lenkillä! Ihan mahtavaa! Joka päivä jotain liikuntaa niin mieli pysyy virkeänä. Koitin innostaa häntä lisäämään vielä muutamat ylimääräiset rappusilla nousut päivän rutiineihin;)
Listoja ja lukuja rakastavana päätin nyt aloittaa aktiivisen arjen hyväksi pienen haasteen kevättä ja kesää ajatellen. Kirjoittelen siitä pian lisää, mikäli joku haluaa myös lähteä mukaan haasteeseen;) Tuleva mottoni ja hastag tulee kevään ja kesän aikana olemaan #aktiivinenarkionyhtäjuhlaa! :)
Jottei mene ihan yksinpuheluksi niin laittakahaan te vuorostanne tulemaan vinkkejä hyötyliikunnan lisäämiseen! Miten te pysytte aktiivisina? Onko ruudun toisella puolella muita, jotka vihaavat tai ovat vihanneet hyötyliikuntaa? Saako vannoutuneen autoilija kelkan kääntäminen teidän päitä käännettyä?;)
Guess what? I have started to enjoy informal exercising and physical activity! Me who has always sworn in the name of car transport when it comes to moving from A to B. Me who always take the elevator instead of going in stairs. While we have been here in KL we have walked around a lot and after walking around the whole day I have noticed that I feel energetic and happy instead of tired or exhausted. I would definitely continue this way of living back home and start using my bike more that before. I actually just gave my mother a phone call that they are allowed to sell our car which have been waiting for us back in Finland. That, if what, is a huge step for me!
I came up with this idea of a one kind of challenge about which I will tell you more very soon. My future motto and the hash tag related to this challenge is #aktiivinenarkionyhtäjuhlaa if you want to join me.
