Mona on mukavuudenhaluinen. Jos ulkona on pimeää, märkää, kylmää tai muuten vain epämieluisaa, vaimoke liikkuu mielummin sisällä tai odottaa, että olosuhteet paranevat. Talvi itsessään on toisaalta sellainen “olosuhde”, että se ei hetkessä parane, joten Monan talvitreenit koostuu pääasiassa sisäliikunnasta. Minä olen puolestani toistamaata ja liikun mielelläni ulkona vuoden ympäri säässä kuin säässä. Eipä ole tainnut koskaan viimeisen kuuden vuoden aikana olla sellaista keliä, että suunniteltu lenkki olisi jäänyt väliin. Joku voi pitää tyhmänä kevyttäkin hölkkää 25 asteen pakkasessa tai hikilenkkiä 50 astetta kuumemmassa ilmanalassa. Itse en ole kuitenkaan kokenut mitään säästä aiheutuvia haittapuolia, joten ulos mennään jatkossakin.
Vaikka täällä KL:ssä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kosteusprosentti hipoo sataa ja lämpömittari näyttää lukemia, joihin Suomessa päästään normaalioloissa vain saunassa, on täällä Starbucksin viileän ilmastoinnin alla mahdollisuus hetken helpotukseen. Kuvat Suomesta viilentävät myös mukavasti.. siellä taitaa olla talvipakkaset kovimmillaan.
Ensimmäiset kolme viikkoa Aasiassa on nyt takanapäin, mutta kotoinen viima ja kylmyys on vielä sen verran hyvin lähimuistissa, että uskon osaavani antaa teille vielä jotain hyviä vinkkejä talviliikuntaan, eritoten talvijuoksuun, liittyen.
Talvijuoksussa tulee mielestäni huomioida kolme perusasiaa: olosuhteet, turvallisuus ja oikeat varusteet. Olosuhteiden huomioon ottamisella ajan tässä yhteydessä takaa liikuntasuorituksen keston ja rasittavuuden sopeuttamista. Kovilla pakkasilla kovasykkeinen lenkki ja voimakas hengästyminen aiheuttaa ainakin itselläni usein kurkkukipua, kun kylmää ilmaa tulee haukottua suoraan kurkunpäähän. Kevyempi tahti salli hengittämisen ainakin osittain myös nenän kautta ja säästää kurkkukivuilta.
Turhien riskien ottaminen ja turvallisuusasioiden laiminlyöminen on järjen köyhyyttä niin kesällä kuin talvellakin. Juoksijat, varsinkin city-malliset, kuten minä, liikkuvat kaduilla autojen, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden joukossa. Aina ei siis ole vain itsestään kiinni, kuinka asiat ulkoillessa sujuvat. Ykkössääntö talven pimeydessä on tulla nähdyksi! Autoihin nähden me jalankulkijat olemme aina alakynnessä törmäystilanteessa. On siis parasta ilmoittaa itsestään hyvissä ajoin. Heijastimet, hihavalot ja kirkkaan väriset tai hohtavat varusteet tuovat turvaa pimeyden keskellä ja ovat todellakin edullinen henkivakuutus.
Myös lumi ja jää haastavat talviliikkujan. Hiekoitettukin katu voi olla petollisen liukas, puhumattakaan “ei talvikunnossapitoa” -kyltein varustetusta lenkkipolusta. Hirveimmät muistoni liittyvät lauhtuneessa säässä peilijääksi muuttuneeseen lenkkipolkuun, jolta selvityäni nivuset ja sisäreidet olivat monta päivää jumissa. Tuli näet hieman puristettua p*rseellä, että pysyin pystyssä, saati edes pääsin pois kyseiseltä metsäpolulta. Irtolumi puolestaan peittää helposti alleen yllättäviä alustan epätasaisuuksia, jotka tarjoavat mainiot olosuhteet nilkan nyrjäyttämiselle tai kompuroinnille. Paras ratkaisu lumen ja jään haasteisiin ovat kunnolliset juoksukengät, jotka tukevat nilkoista ja tarjoavat hyvän pidon alustalle kuin alustalle. Talvilenkkareissa pohjan kuvionti on syvä ja nastoitettujakin tossuja löytyy markkinoilta jo useita malleja. Rakas Anoppini ainakin vannoo nastakenkien nimeen talvilenkkeilyssään (<3).
Varusteurheilu on talviliikunnassa sallittua, jopa suotavaa. Hyvissä vermeissä liikunta on ilo ja kalliitkin välineet maksavat itsensä kyllä takaisin kestävyydessä, laadussa ja mukavuudeessa. Laadukkaiden kenkien lisäksi tulee panostaa hengittäviin, kosteutta siirtäviin ja tuulelta suojaaviin vaatteisiin ja asusteisiin. Vaikka ulkona olisikin paukkupakkanen, ei pukeutumista tule liioitella. Jos sinulla on hiki jo siinä vaiheessa, kun sidot lenkkareita, on vaatetta liikaa. Ulos mentäessä saa mielestäni olla jopa hieman kylmä, sillä keho lämpenee nopeasti kun vauhtiin päästään. Lisäksi meno on paljon jouhevampaa, kun liika vaatetus ei tukaloita oloa.
Kerrospukeutuminen on kaiken A ja O. Hyvä tekninen alusasu, joka siirtää kosteuden pois iholta riittää juoksuhousujen ohella aivan varmasti alakerran suojaksi Länsi-Suomen talvikeleillä. Yläkertaan sitten sään mukaan tarvittaessa tekninen ja hyvinhegittävä paita tuulelta ja sateelta suojaavan takin alle niin hyvin tarkenee. Omalla kohdallani ääreisverenkierto on kroppani heikoin lenkki ja sormet tuppaavat palelemaan vaikka hiki virtaisi muualla kehossa. Paksutkaan juoksuhanskat eivät pahemmin menoa haittaa, joten mielestäni käsien suojaksi kannattaa valita tumput ihan oman mielen mukaan. Olipa kyseessä sitten wind stopper -sormikkaat tai mummin virkkaamat vanttuut. Pipo vielä päähän ja menoksi!
Siinäpäs niitä olisi, vinkkejä talviseen ulkoliikuntaan. Aina on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että liikunnan tulee tarjota iloa myös suorituksen aikana. Jos siis et pidä pimeästä, kylmästä ja lumesta, liiku iloisin mielin sisätiloissa.
It is time to let Eetu to give you some hints and tips related to winter jogging.
Hi guys! I, Eetu, run the year around. No matter the weather I do my planned cardio work outs outside. There has not been a single day in past six year when I have cancelled my jogging due to coldness or any other winter weather element. There is three major things to be kept in mind when jogging outside in winter. First remember to be seen! Bright colors, sleeve lights and reflective stripes or elements in your clothes are a cheap life insurance. Second be aware of the slippery roads and snow that hides surprises like holes that makes you fell down. You should have proper shoes with good traction! Third you should have high quality clothes and accessories which keep you dry and warm but do not make you feel like suffocating.
And always remember to maintain the joy of exercising. If you don´t like going out enjoy doing your workout inside instead!
