Nyt se sitten on edessä, nimittäin ensimmäinen pidempi lento Lionelin kanssa! Moni varmaan pitää ihan hölmönä jännittää moista asiaa, mutta olen suorastaan kauhuissani tulevasta lennosta. Aion tuttavani vinkistä ostaa kasan suklaalevyjä ihanille lentoemännille ennakkoon sanoakseni kiitos ja anteeksi. :D Lähdemme siis koko perheen kanssa Dubaihin ensi viikolla. Onnekseni olen saanut IG kautta teiltä ihan huikeita vinkkejä matkustamiseen taaperon kanssa. Niistä teen ehdottomasti oman erillisen postauksen reissun jälkeen.
Lionel on nyt sen ikäinen, että ihan kaikki ympärillä kiinnostaa valtavasti.
Voin jo nähdä hänen hämmästyneen ilmeensä kaikesta uudesta! Olemme itse olleet jo muutaman kerran Dubaissa, joten saadaan nyt kokea siellä moni asia ihan uusin silmin Lionelin kautta. Kunhan päästään perille asti, tulee matkasta taatusti aivan mahtava.
Ensimmäinen reissu tulee varmasti näyttämään millaista meidän matkustaminen perheenä tulee olemaan seuraavat pari vuotta. Omat odotukset matkustamiselle on nyt pienen lapsen kanssa hyvin erilaiset, mitä ennen lasta. Luulen, että Lionelin ollessa pieni keskitymme matkoilla eniten helppouteen (valmismatkat!!) ja jätetään suuret odotukset taka-alalle.
Mikäli kädet riittää reissussa, niin tulen varmasti tekemään paljon videomateriaalia. En kuitenkaan uskalla luvata mitään. ;)
Nämä kuvat on otettu 2014, kun olin ystäväni ja kolleegani Mariannan kanssa Dubaissa. Kuvia tänne ladatessani ensimmäisenä mieleen tuli, että olenpas ollut erilaisessa kunnossa neljä vuotta sitten fyysisesti. Paljon on tässä välissä tapahtunut, mutta tuolloin taisin olla kyllä elämäni “parhaimmassa” fyysisessä kunnossa.
Vatsaongelmat olivat siivittäneet tuolloin monta vuotta arkea ja olin vihdoin saanut oman hyvinvoinnin kuntoon. Treenasin säännöllisesti ja olin tarkka syömisistä. Muistan, että olin tuolloin tosi energinen ja omassa kehossa oli hyvä olla. Heh, silloin en tiennyt mitään huonosti nukutuista öistä….. :’D
Olenkin nyt miettinyt paljon miten teen arjessa valintoja oman hyvinvointini eteen. Olin 2014 huomattavasti tarkempi syömisissä mitä olen nyt. Söin kyllä myös herkkuja, mutta saatoin kokea todella huonoa omaatuntoa niiden syömisestä heti jälkeenpäin. Se on asia mihin haluaisin täydellisen muutoksen. Niin, ettei tarvitsisi koskaan tuntea huonoa fiilistä omista valinnoista.
Olen aina puhunut 80/20 ruokavalion puolesta. Mikäli syö pääsääntöisesti hyvin ja ravintorikkaasti voi välillä syödä sitten ihan mitä haluaa. Nyt olen pohtinut, että olenko ottanut liiankin kirjaimellisesti tämän ohjenuoran. En koe huonoa fiilistä herkkutelusta, kuin silloin jos olen syönyt niin paljon, että olo on todella huono! :D Syön nykyään todella usein ulkona ja herkuttelen viikottain. Vaikka haluaisin sanoa, että olen nyt parhaimmassa kunnossa koskaan, mutta valehtelisin jos sanoisin. En todellakaan ole elämäni energisimmilläni ollut viimeiseen kahteen vuoteen.. :D Kaukana siitä. Välillä olen miettinyt, että olenko enää lainkaan se sama energinen Mona jota ennen olin. Olenkin pohtinut sitä, että onko tämä aika se, kun pitäisi oikeasti ollakin tarkempi ja kurinalaisempi. Unohtaa tietynlainen rentous ja lempeys omia valintoja kohtaan hyvinvoinnissa. Kumpi on siis parempi: Olla rento mieleltään, vaikka tietää että voisi voida fyysisesti paremmin tekemällä toisenlaisia valintoja vai olla tarkka päätöksistään ja yhdistää siihen myös mielen rentous.
Gabrielle Bernstein sanoo niin hyvin tällä videolla, että jotkut päätökset on vain tehtävä, jos tietää niiden olevan hyväksi itselleen, vaikkeivat ne tuntuisikaan siltä kyseissä hetkessä. On siis ihan turhaa jättää itselleen sitä tiettyä ovea sallimiseen, jos tietää tietyn asian sallimisen olevan huonoksi itselleen.
Tämä onkin asia, jota moni varmasti miettii paljon. Missä menee se raja mikä kannattaa sallia itselleen ja mikä ei. Helposti keksii tuhat ja yksi syytä sille miksi kannattaa sallia jokin asia. Keksi itse esimerkiksi todella äkkiä syyn miksi en jaksa treenata tänään ja miksi se on ihan ok. Mutta onko se sittenkään ok?!
Onko sittenkään ok syödä joka viikkoa herkkuja, jos ne eivät kuitenkaan edistä omaa hyvinvointia ja aina on mahdollisuus valita paremmin?
Minulle yksi tällainen iso päätös on ollut aikoinaan alkoholi. Päätin lopettaa täysin alkoholin käytön ja tämä päätös tuli yhdessä päivässä. En ole kertaakaan katunut päätöstäni ja alkoholittomuus on osa minua. En voisi enää kuvitellakaan, että käyttäisin koskaan itse enää alkoholia. Se ei edistä omaa hyvinvointia edes pienessä määrin ja oli helppo tehdä päätös, kun pidän sitä itselleni tärkeänä. Minulla ei ole koskaan huonoa omaa tuntoa alkoholin juomisesta, koska sellaisia tilanteita ei tule. En siis joudu kärsimään tästä asiasta tippaakaan. Päin vastoin asia tuo minulle pelkästään hyvää oloa fyysisesti ja henkisesti. En joudu miettimään, että otanko nyt yhden lasillisen vaikka tiedän, että sen jälkeen pää särkee.
Olen nyt vauva-arjen väsymyksessä pohtinut sitä, miksi en löydä samalaista periaatetta ja päätöstä kaikelle epäterveelliselle, joka ei edistä yhtään omaa hyvinvointiani. Minulla on itselläni muutama niin sanottu idoli hyvinvoinnin saralla, joita ihailen suuresti ja jollainen haluaisin itse olla. En kuitenkaan ole vielä löytänyt samalaista päätöstä muuttua näissä asioissa.
Omat hyvinvoinnin idolini ovat Leeni ja Eetu. Leeni syö super terveellisesti ja ottaa paljon asioista selvää. Hän kuitenkin herkuttelee paljon, mutta kehittää aina terveelliset vaihtoehdot herkuille. En osaa kuvitella Leeniä syömässä irtokarkkeja. :D Eetu on myös hyvin samalainen kuin Leeni. Eetu ei syö koskaan karkkeja tai muita teollisia herkkuja. Hän tekee lähes aina itse ruuat, myös eväät töihin. Eetun fyysinen kunto on niin huipussaan, että välillä olen jopa kateellinen siitä kaikesta energiasta mitä hänellä on.
Tässä tulikin melkoinen ajatusten ryöppy. Nähtäväksi jää tulenko muuttamaan omia tottumuksiani ja teenkö vastaavia päätöksiä muiden asioiden saralla, mitä tein alkoholin kanssa. Näitä kuvia katsellessani ja muistellessani omaa energiaani tuolloin en voi kieltää, ettenkö hieman ikävöisi sitä hyvää fyysistä oloa.
Nyt toivottelen ihanaa viikonloppua kaikille ja kuullaan taas pian.
Kuvat, Marianna
