Oletko koskaan pohtinut mihin asti sinun sukujuuresi ylettyvät? Oletko puoliksi suomalainen ja puoliksi muun maalainen? Voiko sukujuuriasi löytyä toiselta puolelta maapalloa? Minulle on aina ollut selvää, että suurimmaksi osaksi olen perisuomalainen. Isovanhempani ovat suomalaisia ja isoisovanhempani olivat suomalaisia. Monia haastatteluja isovanhemmille tehtyäni olen myös ymmärtänyt, että näitä sukupolvia hieman pidemmälle mennessä on ollut sukulaiset suomalaista syntyperää. Pääsin tutustumaan perin pohjin sukuni juuriin Momondon ja Ancestryn DNA-testin kautta, jossa he selvittävät perimän alkuperän n. 2000 vuotta taaksepäin. Ihan hullua, että pystytään selvittämään niin pitkälle taustaa!!
Tuloksissa oli useampi iso yllätys! 77% perimästäni on Suomesta ja Luoteis-Venäjältä, mutta sen lisäksi perimää löytyy 15% skandinaaviasta (Ruotsi, Norja, Tanska), 3% Itä-Euroopasta, 2% Briteistä, 1% löytyy myös Länsi-Euroopasta, Irlannista sekä Iberian niemimaasta (Espanja & Portugali)! Huh aikamoista. Suomalaiset pääosin ovat hyvin homogeenistä kansaa, moniin muihin eurooppalaisiin verrattuna, joten en yllättynyt isosta kotimaan perimästäni, mutta 3% Itä-Euroopan ja 2% Brittien perimä yllätti! :)
On äärettömän mielenkiintoista miten sukujuuret jakaantuu ja miten meistä jokainen on lähtöisin maailman monesta eri paikasta. Meillä kaikilla on keskenämme loppujen lopuksi paljon enemmän yhteistä kuin osaamme kuvitellakaan. Minua on aina kiinnostanut valtavasti sukututkimus ja tästä huikean mielenkiintoisesta Momondon ja Ancestryn yhteistyöstä innostuneena päätin, että vihdoin aloitan pikkuhiljaa tarkemman sukututkimuksen teon. Miten pitkälle sitä loppujen lopuksi voi päästä itse tutkimusta tehdessä?!
Olen kuitenkin 100%:sti sitä mieltä, että kotimaa ja vahva oma kulttuuri taustalla on suuri rikkaus. Maailma on toisaalta yksi iso koti ja meillä kaikilla on tarinaa kerrottavana eri maailman kolkista. Rakastan sitä, että voin kertoa omasta kulttuurista ja maastani maailmalla matkustaessani uusille ihmisille. Kertoa mikä tekee minusta suomalaisen, mitä suomalaisuus merkitsee ja miten ylpeä olen maasta, josta olen kotoisin.
Matkustaminen ja uusien kulttuurien kohtaaminen on aina ollut suuri intohimoni. Matkustaminen ei kuitenkaan koskaan ole ollut minulle itsestäänselvyys. Se on vaatinut suunnitelmia ja päämäärätietoisuutta. Sinnikästä säästämistä ja jostain muusta luopumista. Nuorena kotona asuessani matkustin perheen kanssa vain muutaman kerran. Silti mielessäni kyti aina ajatus siitä, että haluan nähdä ja kokea maailmaa. Television luonto-ohjelmat sai aina silmät suuriksi maailman ihmeellisyydestä ja siitä miten erilaista muualla voi olla.
Lukion viimeisenä vuonna lähdin ensimmäiselle ”itsenäiselle” matkalleni ystäväni kanssa Floridaan. Nuori minä kokemattomana matkustajana sai tästä hyvin sponttaanista ja suunnittelemattomasta matkasta rapakon toiselle puolelle paljon arvokasta kokemusta. Kielitaidon ollessa vielä epävarmaa, ei kommervenkeiltä matkalla säästytty. Kotiin palasin entistäkin rohkeampana tatuoiti lantiolla.
Ensimmäinen matka isoon maailmaan antoi lisää pontta sille, että minähän pärjään ja minähän menen. Helppoa ei matkustaminen alkuun ollut, mutta tahto nähdä uusia asioita sitäkin suurempi. Lukion loputtua uskalsin pakata kaiken ja päätin muuttaa Englantiin Au pair työn perässä. Suomeen palasin jälleen rutkasti rohkeampana ja monia kokemuksia rikkaampana. Myöhemmin löysin rinnalleni rakkaan Eetun, nykyisin aviopuolisoni, jonka kanssa matkustaminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen on saanut vieläkin tärkeämmän merkityksen. Jaamme yhdessä samat elämänarvot ja vahvan kunnioituksen kotimaata kohtaan. Meillä molemmilla on suuri halu nähdä, kokea ja kertoa tarinoita kokemistamme seikkailuista. Uusia ihmisiä maailmalla tavatessamme kerromme aikaisemmista seikkailuista suut vaahdoten toinen toistemme lauseita täydentäen. Perhe ja koti on kuitenkin aina Suomessa.
Uskon, että juuri matkustelu ja ulkomailla asuminen ovat vaikuttaneet yhtenä merkittävimpänä tekijänä siihen millainen olen tänä päivänä. Olen aina ollut avoin ja sosiaalinen, mutta matkustelu on auttanut ymmärtämään, että vaikka kulttuuri olisi miten erilainen tahansa, pärjään aina avoimuudella ja ystävällisyydellä.
Luontainen uteliaisuus vain kasvaa matkustamisen ja ulkomailla asumisen myötä. On suorastaan kutkuttavaa odottaa millaisia ihmisiä, tarinoita ja tapahtumia kohtaa tulevaisuudessa.
Matkustaminen ja ulkomailla asuminen pakottavat irrottamaan omista rutiineista ja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Uuden ja ihmeellisen kohtaaminen ei aina ole helppoa ja erilaiset pelot saattavat usein olla läsnä. Mitä enemmän matkustaa sen paremmin oppii kohtaamaan pelkoja ja huomaa, että usein ne pelot ovat aivan turhia.
Useamman kerran ulkomailla asuttuani olen huomannut käsitteleväni hankalia tilanteita aivan uudella tavalla. Pienistä vastoinkäymisistä ei edes huomaa tehdä isoa numeroa. Asioiden mittakaava muuttuu valtavasti. Kaikki ei todellakaan mene aina niinkuin itse haluaisi ja siihen on maailmalla olessa tottunut.
Meillä on vielä paljon nähtävää jo pelkästään Euroopan sisällä. Kiinnostavat tulokset syntyperästäni ja siitä, että myös pieni osa minusta on Itä-Euroopasta sai vain lisää intoa matkustaa ja nähdä enemmän. Nyt Krakovassa asuessamme on huikeat mahdollisuudet nähdä juuri Itä-Eurooppaa ja toivonkin, että voimme jo ensi vuoden puolella kokea Puolan lisäksi monia muita maita meidän lähellä, joista myös osa perimästäni löytyy.
Toisaalta samaan aikaan, mitä enemmän olen pois Suomesta sen enemmän myös huomaan arvostavani pienempiäkin asioita oman kotimaan kulttuurissa, luonnossa ja ihmisissä. Niinhän sitä usein sanotaan, että pitää mennä ensin kauas, että voi nähdä lähelle. Matkustaminen on ja pysyy minun elämässäni niin pitkään kuin vain suinkin siihen kykenen, mutta aina on yhtä ihana palata kotiin.
Hyvää itsenäisyyspäivää upea Suomi!
Kurkkaa Momondon artikkeli täältä, josta löytyy myös Suvin ja Sarin tarinat heidän perimästään! :)
