12.7.2019 62

Parisuhdekriisissä

”Parisuhteen kriisivaiheita esiintyy lähes jokaisessa pitkässä suhteessa. Kriisivaiheet eivät automaattisesti tarkoita, että parisuhteen on päätyttävä, mutta ne vaativat pysähtymistä omien ja kumppanin tunteiden äärelle. Vain kummankin puolison motivaatio työskennellä hyvän parisuhteen eteen voi pelastaa suhteen kriisin tullen. Kriisin jälkeen parisuhde voi parantua ja nousta aivan uudelle tasolle.” Väestöliitto

Olemme kohta olleet Eetun kanssa yhdessä kymmenen vuotta. Meidän suhde on ollut ihana. Ei kuitenkaan yksistään ihana. Monesti sosiaalisessa mediassa kiinnittää erityisesti huomion niihin suhteisiin, jotka vaikuttavat vain yksinomaan autuailta. Silloin tällöin pientä eripuraa, mutta ei koskaan mitään suurempaa. Aina seistään rinnakkain toisiaan tukien tiiminä.

Ei kyllä meillä. Suhteen alkuaikoina tämä saattoi olla totta, mutta ei enää. Erimielisyyksiä on usein ja tiimityöskentely on enemmänkin poikkeus kuin sääntö.

Ymmärrystä on välillä todella vaikea löytää ja hermot ovat kireät kuin jäykkä vieteri. Rakkaus ja tahto taustalla ovat kuitenkin pysynyt koko kymmenen vuotta. Toinen on se kaikkein rakkain ja kaikkein tärkein.

Eniten tiimityöskentely on ollut koetuksella lapsen syntymän jälkeen. Mikään hyvä ei kai tule helpolla, ainakaan meidän kohdalla. Monista omista perustarpeista joutuu luopumaan ja elämään tulee valtavia muutoksia.

Olen tuonut blogissa koko sen olemassaoloajan esiin tosi avoimesti meidän suhdetta. Mutta, mitä jos ei olisikaan meitä? Tuntuu, että blogit ja some täyttyy tänä päivänä eroilmoituksista. Ero tuskin koskaan on kovin helppo asia käsitellä, mutta somen eroilmoitusten määrästä voi päätellä, että kovin yleistä se on.

Itse olen aina ihmetellyt sitä miksi juuri lasten syntymän jälkeen niin monet parit eroavat. Eikö lapsen pitäisi olla maailman onnellisin asia ja lujittaa parisuhdetta. Nyt ymmärrän paremmin lukuisia perheitä, jotka päätyvät eroratkaisuun. Myös omat vanhempani ovat eronneet lasten ollessa pieniä. Ymmärrän heitäkin nyt paremmin.

Välillä nimittäin mietin itsekin, että moni asia olisi helpompaa yksin. Samaan hengenvetoon totean, että toistaiseksi tahtoa ja rakkautta löytyy enemmän, kuin mitään. Viimeisimpänä haluan luovuttaa, kun vastassa on ensimmäiset vaikeammat vuodet. Hyvät hetket ja yhteiset päämäärät ovat luja liima, jotka pitävät kiinni tiukasti.

Toivon eniten koko maailmassa, että voimme yhdessä hioutua ja lujittaa suhdetta puolisoina ja vanhempina. Käsitellä ihan jokaista asiaa avoimesti. Päättää selviytyä jokaisesta vaiheesta, vaikka vaihe olisikin haastavampi.

Haluan itse kasvaa ihmisenä ja samalla kasvaa meidän parisuhteessa. Haluan olla se kallio, johon nojata, kun on vaikeaa. Haluan aina olla ymmärtäväinen ja hyväksyvä. Haluan aina olla se, joka rakastaa ja antaa itsestään kaiken. Haluan myös olla se, joka hyväksyy ja ymmärtää omat tarpeensa. Haluan olla se, joka pitää huolen siitä, että myös oma jaksaminen on tärkeää. Haluan olla se, joka pystyy löytämään jokaisessa elämän vaiheessa riittävän hyvän tasapainon.

Täydellistä tasapainoa perheen, työn, arjen ja parisuhteen välillä tuskin tullaan koskaan saavuttamaan. Riittävän hyvä tasapaino on se tavoittelemisen arvoinen asia, johon haluan aina pyrkiä.

Näitä lauseita on äärimmäisen vaikea myöntää avoimesti isolle yleisölle. Ei, me ei olla se kuvan täydellinen parisuhde, joka kestää ihan kaiken. Me ei olla se täydellinen pariskunta, jolle kaikki on vain yhtä onnea. Me ollaan tosi haavoittuvaisia, inhimillisiä, epätäydellisen täydellisiä, hauraita, toisinaan tosi heikkoja ja toisinaan tosi vahvoja. Me ollaan ihan niinkuin mikä muu parisuhde tahansa.

Jos jotain toivoisin tämän tekstin lukijan muistavan on se, että ethän koskaan vertaa parisuhdetta muihin. Ei ole olemassa 100% täydellistä suhdetta. Jokaisella on omat vaikeat hetkensä, mutta niiden kohdatessa kannattaa olla valmis tekemään tosi paljon töitä sen eteen, että vaikeiden vaiheiden jälkeen suhde on entistäkin vahvempi.

Comment 12

Onnellisuus ja kiitollisuus/ Parisuhde

3.3.2019 63

Vaali riittävän hyvää parisuhdetta

Heräsimme Eetun kanssa juuri pitkiltä yöunilta hotellilla. Päästiin eilen viettämään kahdestaan aikaa, kun Mumma & Pappa tulivat meille hoitamaan Lionelia. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lionel on odottanut Mumman & Papan näkemistä, kuin kuuta nousevaa ja he saavat viettää keskenään laatuaikaa. Me puolestamme saamme paljon kaivattua aikaa kahdestaan.

Keskustelimme ystäväpariskunnan kanssa juuri siitä onko kahdenkeskinen aika tärkeää, kun lapset on pieniä. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä. Toisille riittää se, että asiat tehdään aina perheenä. Itse kuulun 100%:sti siihen porukkaan, joka tarvitsee puolison välillä hetkeksi vain itselleen. Olen ihan mielettömän kiitollinen meidän läheisille siitä, että he auttavat tässä asiassa ja ovat mielellään silloin tällöin Lionelin kanssa.

Itse en yhtään ihmettele, että pienten lasten vanhemmat eroavat niin usein ja helposti. Vauvavuosi ja taaperoarki voi olla väsyttävää ja kuluttavaa. Se voi olla ihan äärettömän rankkaa aikaa parisuhteelle, vaikka samaan aikaan elääkin elämänsä onnellisinta aikaa. Uskon, että meillä Eetun kanssa suurinpana liimana on se, että puhumme asioista paljon. Meillä ei todellakaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja voin heittämällä sanoa, että parisuhteen vaikemmat hetket on koettu vauva-arjen keskellä. Mitään vakavia asioita ei onneksi ole koskaan tarvinnut puida, mutta se riittää ristiriidoille, että molemmat ovat tosi väsyneitä ja näkemykset joistakin asioista on erilaisia. Asioista puhumalla mikää ei kuitenkaan jää mieleen kummittelemaan.

Kahdenkeskinen aika antaa samaan aikaan mahdollisuuden itse levätä hetken ja myös olla toiselle läsnä. Tuo läsnäolo puolisolle saattaa olla toisinaan vilkkaan taaperon kanssa eläessä hieman haastavaa.. :D Lapsen kanssa tulee yleensä keskityttyä lapseen ja hänen asioihinsa.

Parisuhteen ei tarvitse olla täydellinen ollakseen maailman paras. Olen kohta kymmenen vuoden suhteemme aikana todennut, että on paljon asioita, joissa meistä kumpikaan ei tule muuttumaan. On paljon helpompi hyväksy asiat, joita ei voi muuttaa ja keskittyä niihin hyviin ja voimaa antaviin asioihin.

Paljon puhutaan myös siitä, että ero usein on oikeasti paljon parempi vaihtoehto, kuin yhdessä pysyminen. Olen siitäkin samaa mieltä. Jos suhteessa ei löydetä iloa ja onnea ja arki koostuu vain riitelystä, on eroaminen varmasti lastenkin kannalta parempi vaihtoehto. Mutta täydellisyyttä tuskin on kenenkään mahdollista odottaa. Jokaisessa elämänvaiheessa on omat kuluttavat puolensa ja onneksi myös vastapainona aina omat onnen hetkensä. On itsestään kiinni miten päättää keskittyä asioihin.

Moni varmasti ajattelee ulkopuolisen silmin, että sinne ne vaan pääsee hotelliin yöksi kahdestaan ja ovat ihan vastarakastuneina kuhertelemassa. Ja rikotaanpa taas kulisseja, sillä ensinnäkin sain melkein väkisin pakottaa Eetun, että lähdemme hotelliin yöksi. :D Hänen mielestään olisimme voineen ihan hyvin olla kotona muun perheen kanssa (mikä sekin on totta kai kivaa). Mutta päätin, että nyt me todellakin otamme hotellin ja vietämme aikaa kahdestaan. Ennen hotelliin lähtöä käytiin yksi jos toinenkin, ei niin positiivissävytteinen keskustelu. Viimeisenä vielä minun vanhempieni kanssa pari tuntia ennen hotelliin lähtöä… :D

Taas tuli kuitenkin todistettua miten hyvää päivä ja ilta kahdestaan teki. Ehdimme jutella, kävellä rauhassa kaupungilla käsikädessä, katsoa leffaa ja nukkua piiiiiiitkät yöunet. Eetu lähti aamulla lenkille ja minä jäin lukemaan kirjaa (päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä) ja näin ollen saimme vielä molemmat tärkeää omaa aikaa.

Tästä sekavasta kokonaisuudesta haluan summata sen, että vaikka parisuhde saattaisi näyttää ulkopuolelle “täydelliselle”, harvoin se on sitä. Me ollaan Eetun kanssa lupauduttu olemaan toistemme tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Aina ei todellakaan ole helppoa ja täydellisyyteen emme koskaan edes pyri. Meillä on kuitenkin suuri tahto olla toistemme vierellä. Uskoa itseemme, uskoa meihin ja uskoa riittävän hyvään parisuhteeseen sekä tehdä töitä sen eteen, että olemme rakastavien vanhempien lisäksi myös rakastavia aviopuolisoita toisillemme.

LUE MYÖS: