Vauvavuosi

Ihanaa Vappua kaikille! Täällä lähdettiin eilen viettämään Vappua Turkuun, mutta todella rauhallisissa merkeissä. Oma flunssani senkuin jatkuu sitkeästi ja olo on edelleen tosi puolikuntoinen. Mutta eiköhän tämä tästä.

Salaman kehitysvauhti on tällä hetkellä ihan päätä huimaavaa. Brion kävelykärryn kanssa mennään jo sellaista vauhtia, että huh hei! Kehityksen mukana myös yöt ovat menneet (taas) ihan hurjiksi. Alankin olla siinä pisteessä, että en ole varma miten enää jaksan. Nyt päätettiinkin aloittaa unikoulu kunnolla. Yömaidot on jätetty kokonaan pois. Isoimpana muutoksena siirrettiin ennen Vapun viettoon lähtöä meidän oma sänky olohuoneeseen! Aika radikaali päätös ja onhan tuo sänky olkkarissa suoraan sanottuna hanurista, mutta tällä hetkellä olen aika valmis tekemään kaikki kommervenkit, että saataisiin nukkua. Toivottavasti yöt alkaa tästä vähitellen parantua. Ai niin, ollaan myös menossa allergialääkärille varmuuden vuoksi tällä viikolla.

Selvästi heräilyt kuitenkin nyt johtuu siitä, ettei poika vaan osaa tuudittaa itseään uneen ilman vanhempien syliä ja hyssyttelyä (ja sitä tissiä). Moni myös sanoo, että miksi ihmeessä emme nukuta vieressä ja nuku perhepedissä. Olisikin niin yksinkertaista… Levoton nukkuja ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto vieressä ja nyt Salaman ollessa niin aktiivinen saa pelätä koko ajan myös turvallisuutta mikäli hän on meidän vieressä.

Kaikki sanoo tällä hetkellä, että aika auttaa ja edessä on varmasti vielä hyvin nukutut yöt. Myönnän, että pahimpina väsymyspäivinä tuntuu silti mahdottomalta ajatukselta, että miten tässä selviää edes seuraavasta yöstä, saati seuraavasta viikosta. Mutta niin niistä vaan selviää.

Nyt kun aloitetaan unikoulu kunnolla mietin, että miksi ihmeessä ei tehty tätä reilusti aikaisemmin. Olisinpa ollut synnäriltä asti nukkumisasian kanssa tarkka ja järjestelmällinen. Laittanut aina pojan omaan sänkyyn. Odottanut hetken ennen, kuin ryntään paniikissa nostamaan ja hyssyttelemään vauvaa heti pienimmästäkin pihahduksesta. Raskaana ollessa luin valtavasti kirjoja ja artikkeleita synnytyksestä, mutta en ainuttakaan opusta itse vauvasta. Nyt jos voisin palata ajassa taaksepäin ottaisin enemmän selvää etukäteen erityisesti vauvan uniasioista. Mikäli siellä on muita unen kanssa todella herkkiä tulevia äitejä, jotka miettii miten voi asiaan varautua niin sanoisin, että kannattaa kyllä ottaa etukäteen selvää edes vähän uniasioista. Kaikkiin asioihin ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta ei siitä varmasti haittaa ole, jos on vähän käsitystä siitä miten vauvan uni edes teoriatasolla menee. Tekisin myös systemaattista suunnitelmaa ensimmäisten kuukausien öille. Nyt kuvittelin sinisilmäisesti, että tokihan minä helposti hoidan vauvaa öisinkin. Eihän se rankkaa ole (monelle ei ole ja yöimetyksetkin ovat todella luonnollinen osa vauva-arkea!) ja saan kuitenkin jäädä nukkumaan aamulla niin pitkään kuin tarve vaatii. Eihän se kuitenkaan sitten niin mennyt ja oma jaksaminen on vaan koko ajan kuormittunut enemmän ja enemmän. Väsymyksen keskellä on myös tosi vaikea ajatella järkevästi ja saada jotain organisoitua tai suunniteltua. Jos siis mahdollista niin suunnitelmat kannattaa edes ajatuksen tasolla tehdä ennen vauvaa. Voisin kirjoitella tästä aiheesta ihan oman postauksensa. Mitä tekisin toisin ja millaisia terveisiä lähettäisin Monalle, joka ei vielä ole äiti.. :D

Nyt päätän tämän väsymyssaarnan tähän. Haluan myös muistuttaa, että en ikinä koskaan vaihtaisi kaikkea sitä mitä meille on siunattu, vaikka saisin nukkua vuoden putkeen yksin jossain luolassa. Olen omasta lapsesta niin kiitollinen, että sanat ei riitä ja oma lapsi on rakkainta koko maailmassa. MUTTA se ei poista sitä, että olen ihan helvetin väsynyt. Kyllä tämän väsymyksen kestää, kun syy on kuitenkin niin järjettömän tärkeä ja rakas. Tämä(kin) on vain ohi menevä vaihe. Pian varmasti jo naureskelen näille hetkille ja mietin, että miten ne nyt edes niin raskailta tuntui;)

“4 kuukauden kohdalla alkoi kuuluisat yöhulinat pahenemaan. Oma jaksaminen oli todella koetuksella, kun uni ei ehtinyt tulla yön aikana juuri lainkaan.”

Kysyin Instagramin (@monavisuri) puolella mistä haluatte seuraavaksi lukea postausta. Vauvan uneen liittyvät jutut sai muutaman äänen enemmän kuin imetysdieettiin liittyvät pohdinnat, joten aloitetaan siis unikuulumisilla.

Olen moneen kertaa avautunut täällä ja Instagramin puolella siitä miten olen kokenut juuri katkonaiset unet yhtenä vauva-arjen rankimpana asiana. Joka ilta odotan, josko seuraava yö olisi se yö kun saataisiin kaikki levättyä kunnolla. Valitettavasti niin sanottuja hyviä öitä on kuitenkin ollut todella vähän. Edistystä tuli puolen vuoden kohdalla, mutta sittemmin on otettu taas takapakkia.

Ihan ensimmäiset viikot nukuttiin suhteellisen hyvin ja vastasyntyneen päikkärit oli useamman tunnin. Sitten se ruljanssi alkoi. Mutta niinhän monet sanoo, että parin tunnin välein herääminen kuulu asiaan. Se ensimmäinen vuosi on kuulemma usein vaikein ja sitten helpottaa. Itselleni yöheräilyt otti voimille heti ensimmäisestä yöstä lähtien:D Kahdeksan kuukautta kestänyt yörumba tuntuu kehossa ja mielessä.

4 kuukauden kohdalla alkoi kuuluisat yöhulinat pahenemaan. Oma jaksaminen oli todella koetuksella, kun uni ei ehtinyt tulla yön aikana juuri lainkaan.  Salaman ollessa 5 kuukautta palkattiin unikouluttaja, josta oli iso apu.

“Itselleni yöheräilyt otti voimille heti ensimmäisestä yöstä lähtien:D Kahdeksan kuukautta kestänyt yörumba tuntuu kehossa ja mielessä.”

Tehtiin vaikka mitä, jotta unet parantuisi. Monista kikoista olikin ja on edelleen iso apu. Tässä listattuna muutamia univinkkejä, joista on ollut apua.

Vauvan univinkkejä

Päivärytmi kuntoon

5 kk kohdalla aloitettiin selkeä päivärytmi, joka selvästi paransi myös yöunia. Kolmet päikkärit aina mahdollisimman samaan aikaan. Nyt yritetään pikkuhiljaa siirtyä kaksiin päiväuniin.

Ilta- ja aamupuuron aloitus

Kiinteät aloitettiin tosi pienillä maisteluannoksilla 4 kuukauden kohdalla ja 5 kk iässä alettiin pikkuhiljaa lisätä puuroa aamuun ja iltaan. Aluksi kokeiltiin riisijauhepuuroa, mutta se ei sopinut mahalla. Hirssipuuro sen sijaan sopi hyvin ja sillä mentiin ensimmäinen kuukausi, jonka jälkeen ollaan saatu laajennettua puurovalikoima jo tosi kattavaksi.

Pink noise

Meillä on makuuhuoneessa kunnon suhinabileet koko yön. Youtubesta löytyy erilaisia pink noise suhinoita ja tarjolla on myös lukuisia erilaisia sovelluksia. Suhinan pitäminen on auttanut herkkää nukkujaa paljon! Ollaan myös itse täysin jo tottuneet siihen, että nukutaan suhinan keskellä.

Kapalopussi

Kapalopussi aka pakkopaita on auttanut sekä päikkäreitä, että yöunia. Alkuun käytettiin pelkästään päiväunien aikana ja jätettiin joksikin aikaa kapalopussi kokonaan pois, mutta nyt pojan opittua seisomaan ollaan otettu taas pakkopaita käyttöön ja se auttaa illalla nukahtamaan paljon nopeammin. Yöllä otan yleensä toisen käden tai molemmat kädet vapaiksi, jos tyyppi saa raivarin.

Nukahtaminen itsenäisesti

Iltaisin nukahtaminen on alusta asti ollut meillä suhteellisen helppoa, mutta olen silti aina ollut itse mukana nukutuksessa. Alkuun imetin toisen uneen ja sen jälkeen harjoiteltiin niin, että heijailin pienen sylissä unten maille. Pikkuhiljaa aloitettiin harjoittelemaan omaan sänkyyn hereillä laittamista ja sekin sujui aika jouhevasti. Edelleenkin olen makuuhuoneessa nukahtamiseen asti. Vielä pitäisi harjoitella jossain vaiheessa ehkä sitä, että Salama jää yksin makuuhuoneeseen ja nukahtaa sinne tyytyväisesti täysin itse.

Selkeät iltarutiinit

Iltarutiineihin kuuluu meillä tuhti puuro (kunnon ihmisen annos, yli 1dl hiutaleita+ hedelmät!), jonka jälkeen on iltapesut ja viimeisenä makuuhuoneessa yövaatteiden pukeminen, välillä hieronta ja sitten unilaulut.

Unikoulu

Reilu 6 kuukauden kohdalla tehtiin ensimmäinen unikoulu hyvin tuloksin. Tassuttelua, suhinaa (shhhh shhh youtubesta on ihan kuningas, kun omat suhinat alkaa hyytyä!), pahimmat itkupätkät otin pojan meidän väliin ja tassuttelin siinä. Ensimmäisinä kahtena yönä pisimmät itku kesti vieressä puolitoista tuntia. Kolmannesta yöstä homma lähti sujumaan huomattavasti paremmin ja pieni silittely sai pojan nukahtamaan uudelleen. Maitoa annettiin vasta aamuyöllä. Meidän unikoulussa emme siis jättäneet yömaitoa kokonaan pois, eikä sitä olla vieläkään tehty. Olen kyllä useamman kerran miettinyt olisiko pitänyt olla vaan selkeä alusta asti ja jättää se pois kerrasta, mutta jotenkin tuo aika tuntui niin pitkälle, että koettiin aamuyön syöttö vielä tässä vaiheessa hyväksi.

Puolen vuoden jälkeen alkoi hampaita tulla vauhdilla ja Salama oppi seisomaan ja konttaamaan. Ne ovat nyt näkyneet heti levottomissa öissä.

7-8kk asti mentiinkin yhdellä syötöllä yö mutta silittelyä ja tassuttelua vaadittiin useampi kerta yössä noin parin tunnin välein.

Salama nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssä, mutta aamuyöllä otamme usein hänet meidän väliin.

Nyt 8kk kohdalla ollaan käytetty uudelleen taas pakkopaitaa jonka avulla poika nukahtaa paljon helpommin. Paita tuntuu rauhoittavan pojan heti ja usein nukahtaminen käy ihan muutamassa minuutissa. Tosin yöllä saattaa tulla kunnon raivarit paidasta, jolloin irrotetaan toinen tai molemmat kädet vapaiksi. Meillä on pakkopaidasta nyt mennyt 5kk asti hyvin tuo isoin XL koko. Tilasimme omamme täältä.

“En ole ennen omaa lasta osannut ajatellakaan miten uuvuttavaa unettomuus voi olla sekä henkisesti että fyysisesti.”

Aamuyöllä otetaan tosiaan usein Salama viereen, mutta se on kaikkien kannalta huono ratkaisu. Salama on alkanut tehdä sitä, että liikkuu puoliunessa kovaa vauhtia ja niin sanotusti heittäytyy konttaalta selälleen (yleensä äitiä päin). Tyyppi on melkein kuin leikkivä koira, joka puskee kerjätäkseen huomiota:D Tavallaan todella hellyyttävää ja varsinkin, kun toinen oikein punkee itsensä kainaloon. Harvoin hän kuitenkaan jää siihen tyytyväisenä, vaan möngertäminen voi jatkua vaikka kuinka pitkään. Muutaman kerran on jo äidin huuli ollut auki ku Salama on jysäyttänyt pään oikein vauhdilla äidin naamaan….

Monihan vannoo perhepedin nimeen ja minullekin todella moni on ihmetellyt sitä miksen imetä makuullaan sängyssä ja anna pojan nukkua vieressä. Ensinnäkin pahimpina puklailu aikoina ei ollut vaihtoehto, että olisi voinut imettää kyljellään. Imetysasennon piti olla mahdollisimman pysty, ettei kaikki maito tullut oksennuksena heti ulos. Vieressä nukkuminen muuten on aivan ihanaa, kun kullannuppu on lähellä, mutta kukaan meistä ei silloin nuku levollisesti. Sekä Salama että minä ollaan molemmat levottomia nukkujia ja liikutaan paljon unissaan, joten se ei ole hyvä yhdistelmä. Eetu pysyy paikoillaan kuin viilipytty, mutta eipä ne ninja potkut hänellekään mitään herkkua ole. :D

Aamut alkaa vaihtelevasti 5-7 välissä. Nuo 5 herätykset ovat olleet ihan karmeita. Jätkä on ollut selvästi super väsynyt, mutta ei vain ole suostunut nukkumaan enempää. Nyt vakioksi on alkanut muodostua kuuden herätys. Se on vielä inhimillinen, kunhan vaan muistaa itse mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Haaveilen silti joka päivä siitä, että yöt nukutaan läpeensä, minä herään kuudelta ja Salama kahdeksalta! :’D ainahan saa haaveilla;)

Ja siis kyllä – olen tällä hetkellä toooooodella uupunut. Koko ajan uupuneenpi mitä aikaisempana kuukautena. Odotan vain sitä vaihetta, että saataisiin kaikki levätä. Väsymykseen ei tosin ole mitään järkeä jäädä märehtimään. Kaikki keinot käyttöön, että arjessa jaksaisi paremmin.

Mikäli meillä olisi mahdollisuus laittaa Salama eri huoneeseen nukkumaan se oltaisiin tehty jo ajat sitten. Tässä pienessä kaksiossa se on kuitenkin aika mahdotonta. Myös sängyn siirto alkuillasta olohuoneeseen on kokeiltu, mutta se tuntuu pelkältä säätämiseltä, eikä ole toiminut meillä.

En ole ennen omaa lasta osannut ajatellakaan miten uuvuttavaa unettomuus voi olla sekä henkisesti että fyysisesti. Jotenkin kaikki meidän ympärillä olleet äidit ovat olleet melkoisia super äitejä, joilla on joko siunaantunut hyvin nukkuvat lapset tai sitten he ovat vain tehty teräksestä, eikä pieni unenpuute tunnu missään:D Etsin vielä itsestäni tuota teräsnaista…

Mites teillä nukutaan?