Täällä nukutaan edelleen vaihtelevasti. Välillä paremmin ja välillä vähän huonommin. Parannusta on tullut ihan valtavasti aikaisempaan verrattuna, mutta kokonaisia öitä ei juuri ole kuulunut. Tavallaan tuntuu ihan hölmöltä, että edes harmittelen tilannetta, kun 2-3 syöttöä yössä on todella hyvä tilanne siihen karmeaan tunnin tai kahden välein heräilyyn. Mutta ihmeesti sitä vaan tottuu aina tilanteeseen ja unohtaa aikaisemmat yöt.
Minä ainakin myönnän, että kaipaan todella paljon sitä, että saadaan nukkua illasta aamuun ilman ainuttakaan herätystä. :D Olkoot kuinka itsekästä, mutta näin se vaan on. Ne yöt, kun ollaan nukuttu hyvin vaikuttaa ihan hurjasti omaan oloon ja olen aivan eri ihminen, kuin niinä päivinä, kun takana on useampi herätys.
Nyt mietinnässä onkin kunnon unikoulun pitäminen. Jotenkin sitä vaan lykkää jatkuvasti eteenpäin. Milloin minkäkin syyn takia. Haaveissa on myös isompi koti. Seuraavassa kodissa ehdoton edellytys on yksi huone lisää. Uskon, että unet paranee merkittävästi, kun saadaan bebe omaan huoneeseen.
Tällä hetkellä tuntuu, ettei aika (ja energia) riitä mitenkään kaikkeen mitä haluan tehdä. Se on jotenkin tosi ristiriitaista. Tiedostan, että vauva-aika on super lyhyt ja menee (liian) nopeasti ohi. Kohta ikävöin jo tätä aikaa. Silti samaan aikaan haluan tehdä myös omia juttuja, joille aikaa on kuitenkin todella rajatusti. Päiväunien aikana ehdin aloittaa yhtä juttua, mutta harvoin saan mitään loppuun, kun toinen jo heräilee. Rakastan tehdä töitä ja tälläkin hetkellä on miljoona juttua mielessä, joista kirjoittaa tai kuvata videota, mutta aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Iltaisin ja öisin toki voisin tehdä enemmän töitä (alku illan Salama nukkuu yleensä hyvin), mutta usein kaadun viimeistään kymmeneltä jo itsekin väsyneenä sänkyyn. Tasapainoilu arjessa kaiken kanssa onkin yksi haaste äitiydessä unenpuutteen lisäksi. Toisaalta saan olla super kiitollinen, että on näinkin mitättömiä “ongelmia”. Meillä on kuitenkin asiat paremmin kuin hyvin. ♥ Jokaikinen päivä muistutankin itseäni siitä, että muistan olla armollinen itselleni ja kaikkea ei yksinkertaisesti voi eikä pysty tekemään samaan aikaan. Kaikelle on aikansa ja tärkeintä on vain priorisoida asiat oikein.
