Vauvavuosi

Google käy taas yöaikaan vilkkaasti.

“Vauvan unikoulu”

“Unikoulu alle 6kk vauvalle”

“4kk vauva herää parin tunnin välein”

Alan olla siinä pisteessä, että koko keho ja mieli on ylivirittyneessä tilassa ja uni ei meinaa tulla enää yöllä syöttöjen välissäkään. Oma olemukseni on kaikkea muuta, kuin energinen. Nyt on siis aika pohtia nukkumista tarkemmin ja kokeilla muutamia kikkoja.

Vauvan unikoulun sijaan meidän tilannetta voisi kuvailla pikemmin äidin unikouluksi. Olen tiedostanut alusta asti, että vastaan turhankin herkästi vauvan ääniin ja otan välillä liian nopeasti rinnalle ja viereen. Saatan omalla hätäisyydelläni herättää nukkuvan vauvan, joka olisi pienen tuhinan jälkeen tyytyväisenä jatkanut vielä uniaan.

Sain ihania kannustavia viestejä Insta storyn puolella toissapäivänä, kun mainitsin väsymyksestä taas kerran ja otin unikoulun esiin. Pääsääntöisestihän unikouluja suositellaan vasta 6kk eteenpäin, mutta pieniä muutoksia voi hyvin tehdä jo aikaisemmin.

Nyt onkin sitten ensimmäinen “erilainen” yö takana. Meni paremmin, kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Tosin itse en ole nukkunut sitäkään mitä normaalisti. Siihen osasin varautua.

Homma meni käytännössä niin, että Salama oli nukkumassa jo ennen yhdeksää omassa sängyssä meidän makuuhuoneessa. Nukkumaan meno on ollut alusta asti helppoa. Menin aika pian itsekin nukkumaan, mutta jännittyneenä yöstä en saanut lainkaan unta ja selailin vain Instagramia, mitä muuten iltaisin yritän välttää.

Eetu tuli nukkumaan kello 23 ja samaan aikaan herätin Salaman ottamalla hänet rinnalle. Tällä aikaisella “extra” syötöllä toivoin, että tyyppi nukkuisi tyytyväisenä ilman kamalaa nälkää aamuun asti. Varovainen toive oli, että pystyisin venyttämään seuraavan syötön kello kuuteen. Tosin sanoin jo illalla Eetulle, että olen  kyllä tosi tyytyväinen jo 4 tunnin väliin! :D Kello 23 syötön jälkeen siirsin Salaman nukkumaan kehtoon olohuoneeseen meidän makuuhuoneen oven toiselle puolelle. Tämä oli vaikea osuus itselleni.

Ensimmäiset tuhinat, pöhinät ja kitinät tuli hieman ennen 01. Minä istuskelin sängyn reunalla ja koitin pysyä lujana, etten mene heti nostamaan poikaa viereen. Aivan järkyttävän vaikeaa.

Kitinä jatkui muutaman minuutin muttei yltynyt itkuksi. Noin 5 minuutin päästä oli jo ihan hiljaista ja jätkä nukkui taas sikeästi!! OMG ajattelin.

Ei mennyt kauaa, kun kitini ja pöhinä alkoi uudelleen. Noin 01:40 kävin antamassa tutin ja unet jatkui taas hienosti samantien. Riemuvoitto minulle, en vieläkään mennyt nostamaan poikaa pois sängystä.

Seuraavat samalaiset kitinä/pöhinä/ähinä- hetket tuli noin 03:30, 4:30 ja 5:00. Jokaisella kerralla vaan istuskelin sängyn reunalla ja odottelin, että pöhinä loppuu. Yhdelläkään kerralla ei tuhinat jatkunut montaa minuuttia vaan poika jatkoi tyytyväisenä unta! Tuolloin viiden aikaan aamulla kävin antamassa tutin, jonka jälkeen taas hiljeni heti, mutta pöhinä jatkui 5:20, jolloin tämä mama luovutti ja otti puoliunessa olleen söpöliinin kainaloon ja rinnalle :D

Syötön jälkeen jatkettiin kasiin asti vierekkäin unia. ♥ Itsehän en paljon nuku, kun Salama on vieressä, mutta en malta olla pitämättä, kun tyyppi on aivan liian liikkis. Olen sellaisessa valveen ja unen rajamailla koko ajan, mutta niin olen kyllä silloinkin, kun Salama on omassa sängyssään.

Eli summasummarum. Poika pysyy tyytyväisenä koko yön, kunhan äiti antaa vauvalle rauhan nukkua! Tämä yö todisti sen, että minä se hätäinen olen. Pitää vähän malttaa odottaa. Ei sillä pikkuisella hätää taida olla vaikka vähän pöhiseekin.

Harjoitukset jatkuu tästä. Raportoin miten tulee sujumaan. Tiedän, että seuraava yö voi olla jo ihan erilainen, mutta toiveet on ainakin korkealla. Hyvä tästä tulee ja kohta varmasti itsekin saan taas kaivattua lepoa.

Toivottavasti siellä muilla on ollut hyviä yöunia. ♥

Nyt litratolkulla kahvia napaan, että selviän tästä päivästä :D

Shoes, Pants & Body Newbie / cover, Aarrekid

Niin tuntuu taas palanneen levottomat yöt. Tai no en tiedä onko ne missään vaiheessa olleet poissakaan. Vauvat on tosi erilaisia ja niin ollaan me äiditkin. Juuri puhuimme hiljattain äitiystävien kanssa siitä miten erilailla vauvat nukkuvat. Yhden vauva nukkuu vieressä ihan hiiren hiljaa ja herää vain välillä syömään. Toisen vauva taas pitää sen päivän meteliä unissaan läpi yön. Meillä kuulutaan selvästi jälkimmäiseen pöhinäheimoon ja siihen, kun vielä yhdistää todella herkkäunisen äidin niin avot! Välillä öisin tulee epätodellinen olo, että selviänkö tästä väsymyksestä… :D Ihmeen hyvin sitä kuitenkin pärjää ja kaipa kaikki hormoonit auttaa jaksamaan väsymyksestä huolimatta ihan hyvin.

Viime yönä herättiin taas syömään monen monta kertaa ja syöttöjen välissä koitettiin vaihtaa asentoa oloa helpottaakseen. Arvon itsekseni yöllä onko mahassa ilmaa vai onko pojalla nälkä vai jotain muuta. Aamulla puhuinkin Eetun kanssa, että suurin ongelma taitaa olla meidän tapauksessa siinä, että minä äitinä olen vaan ihan järjettömän herkkä vastaamaan pienimpäänkin tuhinaan. Joskus voisi olla parempi antaa olla? Jokaiseen tuhinaan ei varmasti tarvitse tarttua ja olla siirtämässä vauvaa tai tarkistamassa tilannetta. Mutta perhana vieköön helpommin sanottu, kuin tehty.

Lueskelin Imetyksen tuki ry sivuilta nelikuisen yöhulinoista (vaikka meillä ollaan vielä kolmekuisia) ja sieltä sai taas hyvän muistutuksen siitä, että kyllä se maito riittää ja yöllä kelloon katsominen ja imetyskertojen laskeminen on aivan turhaa. Syyllistyn tuohon kellon vahtaamiseen itse aivan joka yö. Eikä se todellakaan auta yhtään asiaa!

Imettämisen suhteen olen onneksi tällä hetkellä itsevarma. Imetysohjaaja kotikäynnillä– postauksessa kerroin, että hankittiin apua alun hankaluuksiin ja tuon jälkeen homma on sujunut varsin hyvin, eikä imetystä tulee enää stressattua. Teen vielä erillisen “imetyskuulumisia” postauksen myöhemmin. Nyt imetys on ihanaa ja todella tärkeää yhteistä aikaa. Olen kyllä edelleen mielettömän kiitollinen, että päätettiin pyytää apua hyvissä ajoin. Ilman apua olisin todennäköisesti aika nopeasti ollut itse henkisesti todella loppu. Nyt jaksan yöheräämisetkin paljon paremmin, kun ei tarvitse kikkailla rintakumien kanssa ja ne karmeat D-MER– ajatuksetkin on jäänyt täysin pois.

Nyt siis pohditaan sitä miten tämä mama saisi edes vähän paremmin nukuttua.. Monilla auttaa, kun siirtää vauvan nukkumaan omaan huoneeseen, mutta meillä pienessä kodissa se on aika hankalaa. Myönnän myös, että kävisin varmaan vieläkin useammin tarkistamassa onko kaikki ok, jos mini olisi eri huoneessa :D Eli ei tästä päästä puuta paljon pidemmälle…. Pitää vaan asennoitua sillä ajatuksella, että vauva-aika menee oikeasti tosi nopeasti ja kyllä niitä paremmin nukuttuja öitä vielä joskus hamassa tulevaisuudessa saa niin paljon, että ehtii taas ikävöidä yösyöttöjä;)

Miten siellä muiden yöt sujuu pikkuisten kanssa?? :) Vertaistuki on parastuki, joten kaikki hyvät ja huonotkin kokemukset otetaan lämmöllä vastaan <3 Toivottelen omalta osaltani tsemppiä kaikille muille kaltaisilleni herkkiksille ja myös niille, joilla vauvat ovat itkuisia. Siinä vasta jaksamista koetellaankin, kun pitää vielä pysyä pystyssä kanniskelemassa vauvaa. Muistuttelenkin itseäni aina yökoomassa, että camoon tämä on vielä iisiä – pieni väsymyksen tunne on vaan kestettävä!

Jumpsuit & Beanie, Gugguu (gifted)