Ensimmäiset viikot Salaman kanssa on mennyt aivan järjetöntä vauhtia. Niin paljon uutta opittavaa ja ajateltavaa, ettei edes huomaa tuntien vain vierähtävän ohitse. Äitiys on kokopäivätyö ja täytyy kyllä todeta, etten olisi osannut arvata miten intensiivistä voi pienen vauvan kanssa olla siitä huolimatta, että pikkuinen nukkuu suurimman osan päivästä. Tai no nukkuu ja nukkuu… Viikko sitten täällä alkoi kunnon hellyyden tarve tai sitten tiheän imun kausi. Tai mitä ikinä. Syitä löytyy netti ja kirjat pullollaan aivan kaikelle.. Uutena äitinä sitä menee välillä päästään aivan pyörälle kaikista mielipiteistä ja ajatuksista. Tärkeää on tietysti kuunnella itseään, mutta ei sekään kovin helppoa ole hormoonimyrskyjen keskellä. Baby blues on ainakin täällä ollut todella vahvasti välillä läsnä. Ei onneksi koko ajan vaan lähinnä hetkittäin, esimerkiksi illalla väsymyksen tullessa eniten esiin.
Ajattelin nyt jakaa muutaman ajatuksen imetyksestä ja siitä miten se meillä on lähtenyt liikkeelle. Alkuun todettakoon, että oma asenteeni imetystä kohtaan oli todella rento ja luonteva. Haluan alleviivata tuon, koska en olisi ennen synnytystä voinut kuvitella, että imetys tulisi kohdallani olemaan vaikeaa. Heh, sen olen kuitenkin oppinut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana, että mikään ei yllätä, vaikkei menisikään niin kuin olen kuvitellut:D Eikä muuten mennyt imetyskään. Jotenkin ajattelin, että kunhan en asiaa stressaa ja olen hiukan etukäteen lueskellut asioita tulee homma sujumaan kuin itsellään. Hell yeah :D Ei todella mennyt niinkuin strömsössä.
Sektion jälkeen heräämöstä osastolle päästyäni Eetun ja Salaman luokse sain Salaman heti rinnalle. Tuo ihana ja niin herkkä hetki olikin kaikkea muuta mitä odotin. Koko keho tärisi (lääkkeistä), joka paikkaan sattui ja pelkäsin haavaa ihan vietävästi. Ensimmäisestä yöstä en edes muista juuri mitään. Sairaalan olosuhteet eivät olleet kaikkein optimaalisimmat rentoutuneelle ololle , joten maidon nousu ei ollut mitään päätähuimaavan nopeaa.
Salama ei myöskään varsinaisesti rakastunut heti ensisilmäyksellä äidin pieniin ja mataliin nänneihin vaan imuotteen löytäminen oli työn takana. Muutaman kerran homma onnistui, mutta heikosti. Tiistaina päivällä hoitaja ehdotti rintakumin käyttöä ja sen Salama sitten hyväksyikin heti. Itselle tuli tuossa vaiheessa iso huojennus ja olihan se ihan super mukavaa, kun rintakumin käyttö helpotti kipeytyvien rintojen arkuutta.
Pieniä (tärkeitä) tippoja tuli tiistaina, mutta Salaman ollessa 1,5 vuorokautta yksi hoitajista kiukkuisena suorastaan tyrkkäsi pullollisen korviketta yöllä Salamalle, koska emme olleet hoksanneet katsoa tarpeeksi tarkkaan pissan tuloa. Tähän väliin todettakoon, että kyllä on muuten isoja eroja vuorojen väleissä sairaalassa. Jokaisella tuntuu olevan sielläkin omat mielipiteensä.. Tästä kirjoitan vielä ihan erikseen.
Korvikkeen annon jälkeen minä hormoonimyrskyineni menin ihan maahan. Miksi sitä nyt jo piti antaa, eikö ole ihan normaalia, että muutaman päivän kestää, ennen kuin maito lähtee kunnolla nousemaan? Ja niitä pieniä tippoja oli kuitenkin tullut kyseisenä päivänä. Toiveistamme huolimatta hoitaja ei myöskään antanut luovutettua äidinmaitoa, jota olimme toivoneet mikäli minulle olisi tullut leikkauksessa jotain komplikaatioita. Edeltävä ihana hoitaja oli nimenomaan sanonut Eetulle, ettei edes olisi tarjonnut korviketta vaan ehdottomasti annetaan luovutettua äidinmaitoa ensimmäisinä päivinä mikäli sille tarve tulee. No pissa tuli ihan normaalisti seuraavana päivänä, mutta paino oli keskiviikon punnituksessa laskenut 8% ja lääkäri kehoitti jäämään vielä yhdeksi yöksi, jotta voidaan tarkkailla painoa vielä, ettei se laske enempää. Kaikki tämä yhdessä sai tämän uuden äidin todella epävarmaksi. Pitäisikö sitä maitoa nyt tulla ihan suihkuna jo tässä vaiheessa, olenko ihan paska imettäjä/äiti, kun olisin halunnut rauhassa odottaa muutaman päivän maidon nousua, enkä antaa korviketta? Epävarmana kaikista tunteista keskiviikon ja torstain välisenä yönä annettiin sitten rinnan lisäksi korviketta (nyt saimme luovutettua äidinmaitoa) ja heti torstaina paino olikin lähtenyt nousuun. Kotiin lähdettiin tyytyväisenä.
Heti kotona alkoi tietysti kauhea stressi, että nyt pitää hakea korviketta kotiin, koska eihän se oma maito millään riitä tai pahimmassa tapauksessa sitä ei tule lainkaan! Lisää stressiä ja mietittävää siis heti kotiutuessa imettämisen kanssa.
Ensimmäiset päivät kotona annettiin rintaa ja osan imetyskertojen päätteeksi vielä lisänä korviketta. Päädyttiin hankkimaan Arlan luomukorviketta. Kotona rinnoissa alkoi vihdoin tapahtua ja yöt meni hurjan hikoilun merkeissä. Maito alkoi selvästi nousta.
Viikonloppuna Eetu lähti hakemaan käsikäyttöistä rintapumppua ja se oli kyllä loistava hankinta! Ihan jo henkisenkin puolen takia, kun huomasin konkreettisesti, että kyllä niistä rinnoista jotain tavaraa tulee. Harmittaa, etten ottanut kyseistä vekotinta mukaan sairaalaan, mutta eipä olisi käynyt mielessä, että sille olisi voinut olla sielläkin tarvetta.
Neuvolan kotikäynnillä Salaman paino oli lähtenyt huikeaan nousuun ja viikossa oli tullut 300g lisää, joten saatiin lupa jättää korvike kokonaan pois. Noh itselle se ei ollutkaan henkisesti enää niin helppoa. Heh, kunnon ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten äiti:D Ensin ajattelee, että ei korviketta ja sitten siitä onkin jo vaikea luopua. Ota tässä nyt selvää omista tunteista ja ajatuksista;)
Korvikkeita on edelleen kaapissa ja niihin turvaudutaan lähinnä silloin, kun äidillä tulee uskonpuute. Vielä en ole valmis siihen, ettei niitä kaapista löydy. Maitoa tulee rinnoista hyvin, mutta silti takaraivossa on itsellä olo, ettei sitä tule niin paljon, kuin Salama söisi.
Tasan viikko sitten alkoi kunnon imuttelukausi. Salama tuntuu viihtyvän tissillä ikuisuuden. Luin tiheän imun kaudesta ja ajattelin viime viikon torstaina, että no tämä kestää muutaman päivän. Viikko jo mennyt ja mikäli herralta kysytään hän voisi nukkua kaikki päikkärit rinnalla. Tutti kelpaa joskus harvoin, mutta se sylkäistään yleensä nopeasti pois, kun tajutaan, ettei sieltä mitään maitoa tule. Päivisin tämä on ihan ok, mutta iltaa kohden, kun oma väsymys alkaa kerääntyä huomaan, että ajatukset eivät ole sitä mitä niiden pitäisi olla. Googlen taas laulettua, löysin “imetys ahdistaa” hakusanalla tietoa D-MER:stä (Dysphoric Milk Ejection Reflex), joka tarkoittaa juuri ennen tai maidon herumisen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin. Check. Tämäkin vielä.
Nyt aloitin lukemaan monen kehumaa Tracy Hoggin The Baby Whisperer– kirjaa ja pohdin, että voisiko olla, että herra on “snacker”. Eli herkuttelee tissillä hetken ja nukahtaa ja sitten onkin taas jo nälkäinen tosi pian uudestaan. Eli ei tule kunnolla täyteen millään imetyksellä. Olen imettänyt niin, että pyrin vaihtamaan rintaa usein. Tätä suositeltiin jo sairaalassa. Kirjassa kehoitetaan imettämään ainoastaan toisesta rinnasta kerrallaan. Tämä on selitetty hyvin sillä, että maidon koostumus on eri vaiheissa erilaista. Ensin alkuun 5-10 minuuttia vetistä (jonka jälkeen melkein olen jo vaihtanut rintaa, joten Salama saanut vain tätä “kevyttä” kamaa) ja seuraavana korkea proteiinipitoista ja lopuksi 15-18 minuutin jälkeen rasvaista ja täyttävää.
Nyt siis seuraavana testissä tämä toisesta rinnasta syöttäminen kerrallaan ja katsotaan onko Salama tyytyväisempi ja saisi nukuttua paremmat unet sen myötä. Ilmavaivoja on myös ollut välillä, muttei mitenkään ihan hurjan paljon. Pientä ähinää ja puhinaa pierujen kanssa, mutta ei itkukohtauksia. Jatkuva imettäminen ehkä lisää noita pieruttelujakin, joten josko nekin vähenisi…?
Kyllä on paljon tunteita ympätty niinkin luonnolliseen asiaan, kuin imettäminen. Varmasti juuri synnyttäneenä on herkimmillään ja tekee pienistä asioista välillä isoja, mutta kyllä täällä on muutamat isot itkut itketty, kun ei ole tiedetty mitä tehdä ja mikä on parhaaksi sekä Salamalle ja minulle. Tiedostan itse vahvasti sen, että koko ajan on myös muistettava oma jaksaminen sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Mikäli minä väsyn tai pahimmassa tapauksessa masennun, ei voi Salamakaan hyvin. Sama pätee myös Eetuun! Mikäli Eetu väsyy liikaa, näkyisi se minussa ja sitä kautta taas Salamassa. Eetu onkin ollut valtava tuki niin imetyksen kanssa, kuin kaikessa muussakin. Rakas on tehnyt aamupaloja jääkaappiin valmiiksi ja tekee muita arjen asioita omien töiden ohella sen mitä pystyy ja ehtii. Kultaisia keskiteitä siis etsien niin, että koko perhe voisi mahdollisimman hyvin. ♥
Toiveena on, että imetys alkaa sujua mutkattomasti ja rutiinilla niin, että voisin sitä jatkaa mahdollisimman pitkään. Toivon myös, että päästään mahdollisimman pian rintakumeista eroon. Alkuun ne tuntui ihan taivaan lahjalta, mutta nyt niistä on tullut riesa. Milloin ovat hukassa, jatkuva peseminen ja keittäminen ja aiheuttaako ne kuitenkin ilmavaivoja jne. Joka päivä siis muutama harjoitus pelkästään omilla rinnoilla ja isot peukut pystyyn, että hyvä imuote löytyisi pelkästä rinnasta pian.
Tässä siis oma imetystoiveeni ja suunnitelmani seuraaville päiville/viikoille:
– Päivällä pumppausta, jotta maidon tuotanto lisääntyy ja saadaan pulloon illaksi “lisämaitoa” korvikkeen sijaan.
– Vain toisesta rinnasta kerrallaan imetys n. 20 min
– Imetyksestä avoimesti puhuminen, ettei se ala liikaa ahdistaa ja lopu kokonaan!!
– Avun hakeminen imuotteen löytämiseen ilman rintakumia
– Kantoliinan hankinta
Millaisia fiiliksiä siellä muilla on ollut vauvan syötöistä ensimmäisinä viikkoina?
